Valtavia dildoja. Eeppisiä räjähdyksiä. Uskomattomia hahmoja. Käsittämättömiä käänteitä. Niistä on Saint’s Row tehty. Ensimmäinen ja toinen Saint’s Row -peli ovat sinällään ihan kivoja, jopa mainiota toimintapläjäyksiä mutta Saint’s Row The Third keuli niin totaalisesti, että se mopo heittää voltteja edelleenkin. Eikä Volitionilla ole aikomustakaan jarrutella.
Saint’s Row 4. Kolmonen oli umpihullu, omituinen ja ylettömän hauska peli, jonka suurin saavutus oli tekopenisten ujuttaminen koko pelaajakansan kollektiiviseen tietoisuuteen. Sillä eihän mikään ole hauskempaa kuin pelle, joka mätkii ohikulkijoita dildoilla. Miten tästä enää pistää paremmaksi? Ei millään, mietimme tuolloin.