Montague’s Mountia esiteltiin vapaasti käännettynä näin: ”psykologinen vuoristorata kauhujen saaren lävitse”. Silloin kun olin vuosia sitten vuoristoradassa, niin siinä oli vauhtia, pudotuksia ynnä nousuja. Ennen kaikkea se oli hauskaa. En tiedä ovatko standardit muuttuneet vuosien aikana, mutta Montaguen vuoristorata oli kuin vaunut olisi ensin tervattu ja heitetty sitten suohon. Ja silti edessä istuva pariskunta oksentaa päälle.