Author Archives: Tero Lehtiniemi

Hengettömän ja raskaan Elder Scrolls -sarjan täysin uuteen kukoistukseen nostanut sarjan viides osa Skyrim on alkuperäisenä pakettinakin helposti toista sataa tuntia nielevä eepos. Jossain välissä kaavamaiset Radiant-tehtävät kuitenkin alkavat toistaa itseään ja vanhat viholliset eivät enää tarjoa haastetta.

PC-pelaajat ovat olleet sikäli onnellisessa asemassa, että ovat päässeet nautiskelemaan toinen toistaan hienommista modeista, joilla pelin saa rukattua periaatteessa uuteen uskoon. Konsolipelaajat ovat riippuvaisia Bethesdan omasta lataussisällöstä. Kalliihko DLC-paketti Dawnguard lisää peliin muun muassa kehittyneet versiot vampirismista ja ihmissusista. Valitettavasti muu sisältö jää laihanlaiseksi.

Lue koko juttu, Kommentit

Viime vuonna viimein englanniksi julkaistu Book of Unwritten Tales oli äärimmäisen kiva peli. Populäärikulttuuriviittauksia fantasiamaailmaan herkullisella tavalla yhdistellyt seikkailupeli sisälsi saksalaissta juuristaan huolimatta nokkelaa kielenkäyttöä ja toi mieleen legendaariset Simon the Sorcerer -pelit. Kirjoittamattomien tarinoiden kirja ei kuitenkaan päättynyt siihen.

Lue koko juttu, Kommentit

Telltale-fanit voivat olla eri mieltä, mutta allekirjoittaneelle viime vuoden ehdottomasti kovin seikkailupelitapaus oli hauska ja nokkela Book of Unwritten Tales. Saksalaispoppoo King ARTin viiveellä englanniksi käännetty fantasiapläjäys yhdisti neljän päähenkilön tuomat mahdollisuudet, hyvän käsikirjoituksen ja loistavat tuotannolliset arvot erinomaiseksi kokonaisuudeksi.

Critter Chronicles avaa kahden alkuperäisen Book of Unwritten Tales -sankarin, ihmisseikkailija Naten ja tämän aisaparin, sympaattisen Critter-otuksen menneisyyttä, lähinnä sitä kuinka kaksikko alun perin tapasi. Lopputuloksena on mainio, muttei ihan ensimmäisen Unwritten Talesin veroinen seikkailupeli.

Lue koko juttu, Kommentit

Devil May Cry -sarjaa voidaan pitää monessa mielessä legendaarisena, mutta neljän osan mittainen alkuperäinen sarja ei missään tapauksessa ollut tasalaatuinen. Heikoksi jääneen neljännen osan jälkeen olikin jokseenkin selvää että jotain on uudistettava.

Lue koko juttu, Kommentit

Wadjet Eye Games on tullut tutuksi karun näköisistään mutta toimivista seikkailupeleistään. Gemini Rue, Resonance ja Blackwell-sarjan pelit ovatkin lajityypin ystäville varmasti tuttua kamaa. Tuorein firman teos on post-apokalyptinen Primordia.

Robottien kansoittamaan, sodan runtelemaan maailmaan sijoittuva peli esittelee kaksi sympaattista robottisankaria, samalla pureutuen koneiden ja robottien älyn ja elämän eksistentiaalisiin kysymyksiin. Luvassa on hieno, mutta varsin lyhykäinen kokemus.

Lue koko juttu, Kommentit

Samaa sukupuolta olevien väliset rakkaussuhteet ovat muutaman sadan vuoden tauon jälkeen taas aivan normaali asia, ja asioiden palautunutta tilaa myötäillen myös Biowaren peleissä tällaisiin puuhiin on perinteisesti ollut mahdollisuus. Ainoastaan firman ongelmalapseksi osoittautunut Star Wars: The Old Republic on pitänyt asian suhteen konservatiivisen linjan. Nyt muutos on kuitenkin tulossa, ja soppahan siitä syntyi. Syy tosin on ehkä hieman ennalta-arvaamaton.

Lue koko juttu, Kommentit

Energiajuomat, ES, pärinä, Jonnet, CS. Verkkopelaamiseen ja -pelaajiin liitetään hauskoja, rakkaita ja yleensä myös hieman loukkaamistarkoituksellisia mielikuvia. Näitä stereotypioita ruokki mainiosti Aamulehti, joka kävi vierailemassa menneenä viikonloppuna Tampereella järjestetyssä LanTrek-verkkopelitapahtumassa. Uutisoinnin sisältö ja sävy ei kuitenkaan miellyttänyt verkkopelikansaa.

Lue koko juttu, Kommentit

Toissavuoden ja helposti koko 2010-luvu paras peli Elder Scrolls V: Skyrim on jo myyntiversionakin varsin tuhti, helposti toista sataa tuntia nielevä paketti. Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan, ja erityisesti konsolipelaajat ovat varsin riippuvaisia siitä kuinka pelifirmat jaksavat tuotteittaan tukea.

Skyrimin DLC-sisältö ei tähän mennessä ole ollut aivan samanlaista voittokulkua kuin itse pääpeli. Dawnguard oli ihan kiva mutta suppeahko paketti uusia tehtäviä ja ominaisuuksia, Hearthfire taas suhteellisen tarpeeton kodinrakennuspaketti. Tässä vaiheessa onkin ilo todeta, että tuorein lisäys Dragonborn on toista maata.

Lue koko juttu, Kommentit

Näkökulmasta riippuen on hyvä tai ikävä tosiasia, että F2P-rahoitusmalli on tullut verkkoroolipeleihin jäädäkseen. Aina silloin tällöin markkinoille tupsahtaa kuitenkin yrittäjiä, jotka uskovat vielä lajityypin historialliseen kuukausikorvausmalliin. Tuoreimpana uuden ajan edessä on joutunut nöyrtymään pääasiassa haarniskoiden peittämättömyydellä kilpaillut korealaismorppi Tera.

Lue koko juttu, Kommentit

Legendaarisen iD Softwaren leivistä omille teilleen lähtenyt American McGee on viime vuosina tullut tunnetuksi pääasiassa Liisa Ihmemaassa -teemaan varsin kieroutuneen näkökulman esittävien Alice-pelien ansiosta. Samalla firma on kuitenkin työstänyt muun muassa uutta Akaneiro: Demon Hunters -toimintaroolipeliä.

Lue koko juttu, Kommentit

Vuosi lähestyy loppuuaan ja toimitus valitsee vuoden suosikkipelejään. Yhteiset valinnatkin tehtiin, mutta niiden ohella jokainen kynnelle kykenevä sai nimetä vuoden omat suosikkipelinsä muiden mielipiteistä tai pelimausta piittaamatta.

Tehtävä oli yksinkertainen: jos peli julkaistiin vuonna 2012 Euroopassa ja sitä pystyi peliksi kutsumaan, se kelpasi listalle. Mutta sitten menikin vaikeaksi? Miten rajaat listan vain kymmeneen peliin, kun vaihtoehtoja riittäisi? Nyt ongelman kanssa painii Tero.

Lue koko juttu, Kommentit

On vaikeaa kuvitella, että kukaan enää tätä nykyä viitsisi mainostaa MMORPG:n ykkösjuttuna sitä, että se on ilmainen. Freemium on päivän sana, johon itsepintaisimmatkin pelintekijät joutuvat ennen pitkää taipumaan. Toteutusten laajuus ja järkevyys tosin vaihtelevat olennaisesti.

Freemium-aallonharjalla jonkinlaisena airueena on gPotato-nettiportaali, joka pyörittää maailmanlaajuisesti lähes kahtakymmentä erilaista itsenäistä tai selainpohjaista peliä. Yhtenäistä kaikille on ilmaisuus ja yhteinen valuutta, jolla peleissä voi ostaa ylimääräisiä esineitä ja palveluita. Pian firman pelikokoelma kasvaa jälleen yhdellä.

Lue koko juttu, Kommentit

Suomalaiset pelit ovat aina kiva juttu, myös silloin kun niissä lukee Angry Birds. Erityisen kivoja suomalaiset pelit ovat silloin, kun niissä on jotain omaperäistä ja kekseliästä. Jos pelejä arvioisi vain näillä kahdella kriteerillä, pitäisi Shiver Gamesin Luciuksen pärjätä todella hyvin.

Valitettavasti kauniit ja kivat ideat on helppo ryssiä puolivillaisella toteutuksella ja suoranaisilla designmokilla. Tämä on valitettavasti myös Luciuksen, eli Saatanan pojan seikkailujen kohtalo. Niin tuskallista kuin se onkin.

Lue koko juttu, Kommentit

Japanin kovimpiin roolipelitehtailijoihin kuuluva Level-5 on viime vuosina ajautunut ongelmiin. Firman hartaasti työstämä White Knight Chronicles osoittautui karvaaksi pettymykseksi, eikä jatko-osakaan onnistunut pelastamaan sarjaa keskinkertaisuudelta. Viime vuosina firman talous onkin ollut mainioiden, mutta hieman itseään toistavien Professor Layton -seikkailujen varassa.

Nyt Level-5 yrittää takaisin roolipelimaailman kärkeen, oikein toden teolla. Firma on näet lyönyt hynttyyt yhteen Studio Ghiblin kanssa. Pelkkä Japanin kuuluisimpiin lukeutuva animaatiostudio ei vielä takaa hyvää roolipeliä, mutta ainakin pikaisen testin perusteella on todettava, että yhteistyön hedelmä Ni No Kuni: Wrath of the White Witch näyttää todella, todella hyvältä.

Lue koko juttu, Kommentit

Biowaren Mass Effect –sarja on kaikkien aikojen vaikuttavimpia science fiction –eepoksia, ja sarjan virallisesti päättänyt kolmososa onkin saanut firmalta vielä kiitettävästi tukea. Moninpeliä on laajennettu lukuisilla kartoilla, aseilla ja hahmoluokilla. Samalla yksinpelaajille on tarjottu sekä laajennettu Extended Cut -loppu että Leviathan-tarinalaajennus.

Yksinpelin laajeneminen jatkuu. Omega sijoittuu samalle avaruusasemalle, joka näytteli keskeistä roolia sarjan toisessa osassa. Leviathanin jälkeen odotukset olivat korkealla, mutta Biowarea ei valitettavasti tunneta lisäreidensä tasalaatuisuudesta.

Lue koko juttu, Kommentit

Disneyn ja Warren Spectorin Junction Point Studiosin yhteistyön hedelmänä syntynyt Epic Mickey oli hyviä ideoita sisältänyt toimintaseikkailu joka tosin lopulta kaatui itseään toistavaan peli-ideaan ja äärimmäisen ongelmalliseen kameraan.

Tämä ei kuitenkaan vauhtia hidastanut, vaan nyt paria vuotta myöhemmin meille on tarjolla pelin jatko-osa. Uusia ominaisuuksia ja pituutta luvataan vaikka kuinka, mutta huomattavasti kiinnostavampaa on se, että onko ensimmäisen pelin pahimpiin ongelmiin jaksettua puuttua. Nyt se nähdään.

Lue koko juttu, Kommentit

Jokaisen tuotekehittelijän unelma lienee tilanne, jossa voi säännöllisin väliajoin pukata uutta tuotetta markkinoille minimitason uudistuksilla – ja silti tavara myy kuin häkä. Näitä niin sanottuja omenoita löytyy pelimaailmastakin, muun muassa vuosittaisten urheilupelien muodossa.

Tällä saralla toinen kova esimerkki on Activision julkaisema,  pidetty, vihattu ja parjattu Call of Duty -sarja. Kaikki aiheeseen liittyvä kiinnostaa ja miljoonamyynnit on taattu vaikka sisältö olisi mitä. Tällaisessa tilanteessa olisi pelintekijän vinkkelistä helppo mennä sieltä missä aita on matalin, mutta onneksi ammattiylpeys ei ole kadonnut maailmasta vielä kokonaan.

Lue koko juttu, Kommentit

Mainstream-kauhupeligenre on kuollut, siitä ei ole epäilystäkään. Resident Evil -sarja on jo pitkään ollut toiminnallisella zombieleffalinjalla, ja viime vuosina lähimmäksi mitään pelottavaa vartavirtapeleissä on päässyt Dead Space.

Toinen vanha klassikkosarja Silent Hill on sekin harhaillut kauaksi alkuperäisistä juuristaan, ja tuorein Vita-esitys taitaa olla tämän matkan varsinainen aallonpohja. Saammeko esitellä: Silent Hill -toimintaroolipeli.

Lue koko juttu, Kommentit

Bungien luoma Halo-sarja ja sen useimpia osia tähdittänyt Master Chief ovat vuosien saatossa profiloituneet jonkinasteiseksi Microsoftin vastineeksi Mariolle ja kumppaneille. Niinpä onkin hassua, että muutamat viime vuodet olemme saaneet ihastella Halo-pelejä, joissa päähenkilöinä ovat toimineet enemmän tai vähemmän Mr. Nobodyt.

Bungie on siirtynyt Halon kimpusta uusiin haasteisiin, mutta Haloja varta vasten perustetun 343 Industriesin toimesta tehty Halo 4 on monella tapaa paluu vanhaan. Numeraalisen järjestysnumeron myötä sen tähtenä toimii jälleen supersotilas Master Chief. Kysymysmerkiksi jääkin kuinka Halon ja Päällikön matka jatkuu uuden veturin matkassa.

Lue koko juttu, Kommentit

Sonystä voidaan olla firmana montaa eri mieltä, mutta yhdestä asiasta ei: firma on PSN-verkkonsa kautta antanut niin sanotuille taidepeleille niin paljon mahdollisuuksia, ettei kilpailijoilla ole paljoa nokan koputtamista.

Indie-pelien invaasiosta on hyvin pitkälle kiittäminen Jenova Chenin thatgamecompanyä, mutta nyt fl0w, Flower ja Journey saavat seuraa Giant Sparrowin Unfinished Swanista. Taidepeliä paremmin kuvaavaa sanaa ei varsinkaan tälle pelille löydy, sillä koko Unfinished Swanin idea liittyy väreihin ja piirtämiseen.

Lue koko juttu, Kommentit

Maailmassa hyvin paljon ihmetyttäviä asioita, ja yksi niistä on Cyanide Studiosin kasvu. Kiinaan ja Kanadaan laajentanut ranskalaisfirma on hankkinut kannuksensa tekemällä erilaisia urheilusimulaattoreita, muttei koko uransa aikana ole varmasti tehnyt yhtäkään hyvää peliä (toim. huom: vastalause! Blood Bowl!). Firman tuorein peli, kesällä ilmestynyt Game of Thrones RPG oli pelillisesti kömpelö, mutta ainakin sen tarinasta huokui tekijöiden rakkaus Tulen ja jään laulua kohtaan. Nyt olisi vuorossa firman omaperäiseen tarinaan perustuva Of Orcs and Men.

Lue koko juttu, Kommentit