Crusader Kings II:n edellinen lisälevy, The Old Gods, vei pelaajansa Pohjolan synkkiin maisemiin karvaisten barbaarien keskelle. Naamakarvoituksen määrä ei nyt vähene, mutta meno muuttuu koko lailla pyhemmäksi, sillä seuraava lisäri keskittyy pyhän maan ympärille.
Nintendon Wind Waker on jäänyt muistoihin eräänä GameCuben todellisista helmistä. Hurmaava, söpö ja persoonallinen Zelda-seikkailu oli erinomainen peli 10 vuotta sitten ja monien mielestä on sitä edelleen.
Nintendo selvästi uskoo samaan, sillä eräs Wii U:n syksyn merkittävimmistä pelijulkaisuista on Wind Wakerin remasteroitu HD-versio. Vieläkö magia tehoaa?
Pelien lopettaminen on usein vaikeaa, kuten moni suuren profiilin pelistudiokin on viime vuosina huomannut. Mutta heiltä jäi selvästi huomaamatta todellinen indie-innovaatio: musta ruutu ja homma seis kuin veitsellä leikaten.
Ansoja, juonittelua, yliluonnollisia kykyjä ja etsiväntyötä. Näissä merkeissä on mennyt Erica Cainin seikkailuista kertova Cognition-sarja, jonka huipennusta on oletettavasti odotettu. Jos näin on, nyt odotus päättyy, sillä peli on ilmestynyt.
Ansoja, juonittelua, yliluonnollisia kykyjä ja etsiväntyötä. Näissä merkeissä on mennyt Erica Cainin seikkailuista kertova Cognition-sarja, jonka huipennusta on oletettavasti odotettu. Jos näin on, nyt odotus päättyy, sillä peli on ilmestynyt.
Kuten pitkäaikaiset lukijat muistanevat, Games for Windows Live on tulossa tiensä päähän. Microsoft torppaa palvelun ensi vuoden aikana ja tästä johtuen moni pelijulkaisija on jo siirtämässä pelejään pois palvelusta. Batmanit hyppäsivät laivasta jo nyt.
Kuten pitkäaikaiset lukijat muistanevat, Games for Windows Live on tulossa tiensä päähän. Microsoft torppaa palvelun ensi vuoden aikana ja tästä johtuen moni pelijulkaisija on jo siirtämässä pelejään pois palvelusta. Batmanit hyppäsivät laivasta jo nyt.
Kauan sitä spekuloitiin! Tulisiko Blizzardin näkemys DOTAsta olemaan Blizzard All-Stars vai, kuten viimeaikaiset tapahtumat antoivat olettaa, Heroes of the Storm? Nyt ei tarvitse enää arvailla, Heroes se on!
Ainakin itse kävin läpi moninaisen tunteiden kirjon, kun Warhammer 40K: Eternal Crusade julkistettiin. Warhammer 40K -MMO! WOOO! Tekijänä tuntematon F2P-talo? BOOO! Pelin tuottaja on kuitenkin antanut kattavan haastattelun, joka hälvensi paljon pelkojani.
Ainakin itse kävin läpi moninaisen tunteiden kirjon, kun Warhammer 40K: Eternal Crusade julkistettiin. Warhammer 40K -MMO! WOOO! Tekijänä tuntematon F2P-talo? BOOO! Pelin tuottaja on kuitenkin antanut kattavan haastattelun, joka hälvensi paljon pelkojani.
Ubisoftin Watch Dogs oli varmasti loppuvuoden odotetuimpia pelejä ja todennäköisesti se teos, jonka moni aikoi ostaa uuden konsolinsa kylkiäiseksi. Ne haaveet kaatuivat nyt, sillä Ubisoft lykkäsi peliä ensi keväälle.
Futispeleistä puhuttaessa markkinat ovat suuret ja kilpailu kovaa, vaikka vakavasti otettavia kilpailijoita on oikeasti vain kaksi: EA:n FIFA ja Konamin Pro Evolution Soccer.
Viimeisten vuosien aikana EA on vienyt Konamia niin myynneistä kuin laadusta puhuttaessa, mutta japanilaisfirma ei luovuta. Tänä vuonna tarjoillaan suuria uudistuksia, mutta millä menestyksellä?
War Thunder on nopeasti siepannut toisen maailmansodan ilmataistelusta pitävien sydämet leiriinsä, mutta toistaiseksi vain PC:llä. Tilanne muuttuu jo lähiaikoina, jolloin pelin PlayStation 4 -versio julkaistaan. Ja hyvältähän se näyttää.
Pelasin viikonlopun aikana Telltalen Fables: The Wolf Among Us –episodiseikkailun ensimmäistä osaa ja kuten arvosteluni – joka ilmestyy tämän viikon aikana – osoittaa, olin sitä mieltä, että kaikkien kannattaa sitä pelata. Kuten aina, en arvosteluprosessin aikana lukenut muiden mielipiteitä tai peliä ympäröivää nettikeskustelua, jotta mielipiteeni olisi oikeasti omani, enkä vain apinoisi alitajuisesti muiden sanomisia.
Lopputekstien pyöriessä suuntasin sitten vakiofoorumilleni katsomaan, mitä muut olivat pelistä mieltä. Ja sitten tuli vastaan yllätys. Moni aikoi skipata pelin kokonaan, koska ”sen asenteet olivat niin huonoja”.
Mistä asenteista nyt on kyse? Sanotaanko pelissä ruma sana jostain vähemmistöstä? Potkitaanko maahanmuuttajia? Hiplataanko naisia? Ei suinkaan. Katsokaas, vika ei ole itse pelissä, vaan siinä, että eräässä esikuvana toimineessa Fables-sarjiksessa Bigby Wolf, pelin päähenkilö, mainitsee kannattavansa ja ihailevansa Israelia, koska Fabletownin tavoin sekin on pieni ja sisukas yhteisö, joka taistelee ympäröiviä vaaroja vastaan.
Ja tämä oli sitten tarpeeksi saamaan aikaan boikotin, mikä olisi sinänsä vähän lapsellinen, mutta vielä hyväksyttävä reaktio. Mutta ei se siihen jäänyt. Sarjiksen tekijää tervataan sionistina ja pelistä nauttiville huudetaan, koska nämä tukevat Väärällä Tavalla ajattelevaa viihdettä. Tervetuloa sosiaalisesti valistuneelle 2010-luvulle, missä kaikki ikävät asiat lakaistaan maton alle, eikä mitään omaan maailmankuvaan sopimatonta tarvitse sietää. Ettekö tienneet, että teidän ilmaisunvapautenne loppuu siihen, mistä minun tunteeni alkavat?
Touhu alkaa hiljalleen mennä täysin absurdiksi. Kuten niin usein muulloinkin, alkuperäiset tarkoitusperät olivat ihan hyviä, sillä kyllähän pelien ja erityisesti pelaajien asenteissa riittäisi parannettavaa. Pelaajayhteisö koostuu suurelta osin joko kirjaimellisesti tai henkisesti keskenkasvuisista klopeista ja yleinen jutun taso on sitä, mitä voisi tältä porukalta odottaakin, eli täyttä paskaa. Ongelmia vastaan pitääkin nousta ja niitä pitää kritisoida, kuten mekin olemme ihan omilla nimillämme tehneet.
Alati kasvavassa määrin kyse ei ole kuitenkaan enää tästä. Ei, nyt on käynnissä kilpailu siitä, kuka on paras ja valveutunein pelaaja. Eli käytännössä kuka onnistuu löytämään vähäpätöisimmän asian ja loukkaantumaan siitä eniten ja äänekkäimmin. Jo se, että boikotoi vuoden parhaisiin kuuluvaa pelisarjaa sen takia, että esikuvana toimineen sarjakuvan luoja – joka siis ei ole itse ollut peliä tekemässä kuin valvovassa roolissa – sanoi jotain, mistä on itse eri mieltä, on suoraan sanoen lapsellista touhua. Mutta ei se ole edes se tämän kuun typerin esimerkki.
Tiesittekö, että Bioshock Infinite on nykyään aivan paska peli ja Ken Levine täysi kusipää? Näin on! Syynä on, katsokaas, se, että Bioshock Infiniten tulevassa Burial at Sea –DLC:ssä Elizabethin rinnat ovat hieman suuremmat kuin alkuperäisessä pelissä. Tämä on kuulemma todiste siitä, että DLC on tehty, jotta kaikki kiimaiset teinit pääsevät hiplaamaan itseään Elizabethin tahtiin. Valituksen perusteella voisi kuvitella, että Elizabeth tetsailee pitkin Rapturen katuja pelkissä push up –liiveissä rintavarustustaan esitellen, mutta oikeasti hän näyttää pelissä tältä.
Kyllä on jollain viivain saanut sauhuta, kun on rinnanympärystä mitattu ja loukkaantumisen tasoa kalibroitu! Itse kuvittelin naiivina pelipartana, että Elizabethin hahmomalli on hieman erilainen, koska genrekin on vaihtunut. Nyt ei olla enää 1920-luvun puritaanisessa paratiisissa, vaan savuisessa noir-maailmassa. Mutta onneksi internet ehätti kertomaan, että Ken Levinen barbaariset asenteet ne siellä vain taas jylläävät.
Nyt hei ihan oikeasti jo. Riittää. Kuten jo totesin, pelialalla riittää oikeita ongelmia ja paljon korjattavaa. Voisimme vaikka aloittaa siitä, että naisten ei tarvitsisi nettipeleissä kuunnella ”hei beibi haluuks melaa” / ”vitun huora painu takaisin keittiöön” –tason paskapuhetta tai vaikka siitä, että jotkut pelit voisivat kertoa vaikka naisten tai ei-valkoisten miesten tarinoita, mutta nyt vallallaan oleva kaikesta whinettäminen ei auta mitään tai ketään.
Asialle sympaattiset ja samaa mieltä ajattelevatkin kyllästyvät, kun netissä huudetaan kuorossa Spelunkyn olevan naisvihamielinen paskapeli, koska siinä voi pelastaa naisia luolastoista. Tai kun Phil Fish julistetaan rasistiksi tämän sanottua, että Japanista tulee nykyään paskoja pelejä. Jälkimmäinen mielipide oli muuten niin raflaava ja radikaali, että useat japanilaiskehittäjät itse ovat sanoneet prikulleen samaa.
Kun joka asiasta tehdään maailmanlopun kaltainen kausti, tärkeät ja oikeasti huomionarvoiset asiat vesittyvät. Lopputulos on se, että moni ohittaa ne oikeasti tärkeät asiat silmiään pyöritellen ajatellen, että taas on tehty kärpäsestä härkänen.
Fables-henkisesti voisin vaikka kehoittaa itse kutakin lukemaan Aisopoksen sadun pojasta ja sudesta ja miettimään, mitä siitä voisi oppia.
David Cage ei tyydy tavanomaiseen, vaan kulkee aivan omia polkujaan. Kuten pioneereilla joskus käy, omat polut johtavat vaihtelevasti kulta-aarteen luo tai harhaan. Ja valitettavasti tällä kertaa tie on vienyt enemmän kohti jälkimmäistä.
Kunnianhimoa Beyondista ei todellakaan puutu, vaan Cage on lähtenyt tosissaan tekemään sitä ensimmäistä oikeaa interaktiivista elokuvaa. Tästä alkavat myös ongelmat.
David Cage ei tyydy tavanomaiseen, vaan kulkee aivan omia polkujaan. Kuten pioneereilla joskus käy, omat polut johtavat vaihtelevasti kulta-aarteen luo tai harhaan. Ja valitettavasti tällä kertaa tie on vienyt enemmän kohti jälkimmäistä.
Kunnianhimoa Beyondista ei todellakaan puutu, vaan Cage on lähtenyt tosissaan tekemään sitä ensimmäistä oikeaa interaktiivista elokuvaa. Tästä alkavat myös ongelmat.
David Cage ei tyydy tavanomaiseen, vaan kulkee aivan omia polkujaan. Kuten pioneereilla joskus käy, omat polut johtavat vaihtelevasti kulta-aarteen luo tai harhaan. Ja valitettavasti tällä kertaa tie on vienyt enemmän kohti jälkimmäistä.
Kunnianhimoa Beyondista ei todellakaan puutu, vaan Cage on lähtenyt tosissaan tekemään sitä ensimmäistä oikeaa interaktiivista elokuvaa. Tästä alkavat myös ongelmat.
Halloween, tuo amerikkalaisten ja wannabe-amerikkalaisten karkkijuhla, on taas kulman takana. Se tarkoittaa tietenkin sitä, että MMO:ssa jos toisessakin kauhut nousevat haudoistaan. Guild Wars 2 liittyy joukkoon.
Kävipä päivänä eräänä niin, että Kickstarterin avulla kehitetty peli osoittautui huonommaksi kuin olisi toivottu. Sitä sattuu, aika useinkin. Mutta mitäs sitten tehdäänkään? Jos vastasit ”ketjut lukkoon ja bännätään kirjoittajat”, lienet pelin kehittäjä.
Vaikka Lucasarts olikin mielestäni aina se parempi seikkailupelistudio, joskus Sierrakin onnistui lyömään kunnarin. Eräs näistä nappiosumista oli Jane Jensenin Gabriel Knight, joka elää yhä muistoissani. Kohta muistot saavat verestystä, sillä Gabriel Knight tulee taas.
Vaikka Lucasarts olikin mielestäni aina se parempi seikkailupelistudio, joskus Sierrakin onnistui lyömään kunnarin. Eräs näistä nappiosumista oli Jane Jensenin Gabriel Knight, joka elää yhä muistoissani. Kohta muistot saavat verestystä, sillä Gabriel Knight tulee taas.