Kauan, kauan sitten kun dinosaurukset kävelivät maan päällä ja kahdeksan bittiä edusti tulevaisuuden teknologiaa, pelien hittilistojen ykkössijoja hallitsi muna. Munan nimi oli Dizzy. Dizzy-pelejä teki kaksi veljestä, Oliver Twins eli Philip ja Andrew Oliver. Kaksikon edellisestä videopelistä on jo kokonaiset 20 vuotta, mutta nyt he palaavat takaisin pelimaailman kieputukseen, tietenkin Kickstarterin kautta.
Oliverien Dizzy-pelit olivat aikansa megahittejä. Alkuun Spectrumille ja Amstradille, sittemmin myös C-64:lle, Amigalle ja lukemattomille muille alustoille tehdyt tasoloikkaseikkailut olivat lystejä teoksia, jotka nähtiin säännöllisesti etenkin Britannian listaykkösinä.
Kaikkea ne vekotinvalmistajat keksivätkin. Heitetään iPhone/Android virtuaalitodellisuuden maailmoihin ja hyödynnetään älyvekottimien mahdollisuuksia aivan uusilla tavoilla. Kuten vaikkapa laajennettujen ulottuvuuksien maailmoissa. Testailimme Elite CommandAR -peliä, joka on hassu mobiili näkemys vanhoista kunnon valopyssypeleistä.
Kaikkien aikojen upein suomalaiselokuva Iron Sky on nähty aiemminkin muutaman rapaisen mobiilipelin muodossa, mutta eipä niissä oikein kehumista ollut. Onneksi joku on tarttunut aiheeseen vähän isommankin pelin muodossa. Mutta eri asia on se, jotta onko puolalainen Reality Pump ylittänyt itsensä vai tehnyt perinteiseen tyyliinsä ”ihan kiva, mutta…” -tasoisen luomuksen.
Iron Sky Invasion -peli on julkaistu PC:lle ja Macille, lisäksi se on tulossa myös PlayStation 3- ja Xbox 360 -konsoleille.
Silent Hill -kauhupelisarja on vapisuttanut pelaajia vuodesta 1999 saakka. Mutta nyt tämän kauhusarjan ystävien kannattaa sytyttää muisto menneiden aikojen kunniaksi. Tero Lehtiniemi matkasi uuden Silent Hillin uumeniin, eikä tykännyt näkemästään, ei sitten yhtään.
Peli- ja vekotinvalmistajat ovat olleet varmasti riemuissaan älypuhelimien ja tablettien kasvusta pelialustana, sillä jokainen uusi innovaatio tarkoittaa tietysti uusia tuotekehittelymahdollisuuksia. WowWeen Appgear-sarjaan kuuluva Elite CommandAR on jopa verrattain hauska ja toimiva idea. Siinä näet iPhonesta tai Android-luurista tehdään komia avaruuspyssy.
David Brabenin Frontier Developments -studion työstämästä Elite: Dangerous -avaruusseikkailusimulaatiosta on julkaistu Kickstarter-päivityksen yhteydessä ensimmäinen video. DevDiary 1 keskittyy pelin moninpelin ja avaruusalusten kuvailuun.
Videolla näytetään myös alustavaa raakavedoskuvaa avaruustaistelusta asteroidivyöhykkeellä.
Taas on aika… Toisten, kolmansien ja monensien mielipiteiden! Miikka Lehtonen, Heikki Takala ja Nelinpeli mietiskelevät pelejä Halo 4, Dust: The Elysian Trail, Lollipop Chainsaw sekä WRC 3 FIA World Rally Championship.
Arvosteluihin lisätyt mielipiteet löydät varsinaisen peliarvostelun leipätekstin jälkeen.
”Olen komentaja, en tuomari. Sanani ei ole laki”, sanoo Janne Mikola ja lataa rynkkyynsä uuden lippaan. RTS- ja FPS-pelien yhteennaittamista on moni yrittänyt, eikä kukaan ole onnistunut tässä paremmin kuin muinainen Natural Selection. Onnistuuko jatko-osa tässä paremmin?
Nykyaikana videopelit henkilöityvät harvemmin tiettyihin henkilöihin, vaikkakin pelit tai pelisarjat saattavatkin assosioitua tiettyihin pelitaloihin. Brittiläinen Geoff Crammond on kuitenkin siitä veikeä veitikka, että kun hänen nimensä mainitaan, niin yhden aivan tietyn peligenren ystävien silmät kirkastuvat supernovamaiseen loistoon.
Grammond on näet autopelien mestari. Ja hänen sormensa ovat taikoneet yhden kaikkien aikojen parhaimmista autopeleistä, näet Stunt Car Racerin.
Janne Mikola meni lomamatkalle ja löysi itsensä seurasta, jolle hän toivoi vain oikein syvää kuoppaa. Sitten kavereista päästiinkin eroon mutta ei ihan toivotulla tavalla. Silti, Far Cry 3:sta kohtaan tunnettu alkuinho vaihtui hiljakseen hämmentyneeksi ja lopulta kaikenvaltaavaksi ihastukseksi. Miksikö?
Tampere on Helsingin ohessa Suomen vanhin pelialan keskittymä, joka lähti vahvaan nousuun vasta monien huonojen uutisten vauhdittamana. Tamperelaisista pelitaloista mobiilipeleihin keskittynyt Universomo työllisti parhaimmillaan lähes 60 henkilöä, mutta studion omistaneen THQ-pelitalon ajauduttua loppumattomaan talousvaikeusputkeensa tamperelaisstudio pistetiin lihoiksi vuonna 2009. Siitäkin huolimatta, että se oli yksi niistä harvoista THQ:n osastoista, joka tuotti voittoa.
Mirror’s Edge. Upea peli. Ihana sankaritar. Ja epäonninen. Peli ei myynyt kovinkaan hyvin ja vaikka osa meistä suorastaan rakastaa sitä, suuret massat eivät vain uskaltaneet tarttua oudon näköiseen toimintatasoloikkaan. Ja niinpä jatko-osan odottelu on kuin Rollercoasteria pelaisi. Toiveikkaita hetkiä, joita syöksytään pettymyksen kuiluun. Mirror’s Edge 2:ta kun on tiemmä alettu tekemään jo kahdesti – ja kahdesti se on peruttukin.
Kuten tarkkasilmäisimmät ovat mm. Tuubikanavalta tai Arvostelut-sivulta huomanneet, Domen videojutuissa on menty viime aikoina hieman eri suuntiin. Pelitorijutussa astuin vaihteeksi toimiston ulkopuolelle ja uusissa videopeliarvosteluissa olen lähestynyt peliarvioita vähän eläväisemmältä suunnalta. Tähän on useampiakin syitä.
Yksi on kuvauskaluston äskeinen päivitys. Teen muille asiakkaille aktiivisesti videohommia ja päivitin äskettäin kuvauskalustoani ison askeleen ammattimaiseen suuntaan. Olen myös muutenkin miettinyt video- ja valokuvausympäristöjä sekä tarvikkeita uusiksi, niin työn kuin huvinkin kannalta. Ja tietenkin myös opetellakseni uusia asioita.
Yksi mieltä kutkattanut juttu on blue- ja screenscreen-kuvaus. Bluescreen-kokeilut olivat alkeellisuudestaan huolimatta tekninen menestys, ja postin tuodessa greenscreenin olikin aika kokeilla asioita enemmän käytännön tulikokeessa. Tuloksia näkyy alla videopeliarvostelujen muodossa. Domen videopeliarvosteluissa ja muissa joskus tipoittain tulevissa videoartikkeleissa tarkoitus on nimenomaan tehdä greenscreen-pohjaisia videojuttuja ja hioa osaamista sillä saralla. Erilaiset tekniset testit toki jäävät julkaisematta, mutta aina välistä täytyy syöksyä tuleen ja julmasti vain räväyttää jotain linjoille. Kun juttu on muidenkin katsottavissa ja kommentoitavissa, niin silloin jos milloin on itsekritiikin ja kehitystoimien paikka.
Ja onhan yhdeksi syyksi mainittava ehdottomasti myös uuden kokeilu. Tiedättekös, kyllähän tämä toimistolla istuminen ja näpyttäminenkin joskus tylsyttää tai väsyttää. Juttukeikat, eri asiakkaiden kiinnostavat työt tai videohommat ovat mukavia piristysruiskeita freelancerin arkeen. Tai sekin, että virittelet valoja, taustakankaita ja kuvauslaitteita, ryvit kovettumat kurkusta ja spiikkaat videojutun, minkä jälkeen tartut videoeditointisoftaan ja luot jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Vaihtelu virkistää! Luultavasti videoista tulee vain haukkuja ja naurua, mutta minkäs teet. Pitää vain hioa osaamistaan ja etsiä sitä reseptiä, jolla annetuissa olosuhteissa tulee parasta mahdollista jälkeä.
Toki olisi hyvä jos ruutuun saisi muitakin kuin ei-niin-edustuskelpoisen-allekirjoittaneen, mutta se on jo ihan eri ongelma. Meikä ei ole ruutupersoona, mutta ei tässä muitakaan ole käytettävissä, joten tuleen vain. Onneksi ainakin Janne ja Heikki ovat harkinneet ruudussa esiintymistä, mutta jos siellä lukijoiden keskuudessa on kiinnostuneita tamperelaisia, niin antakaa toki kuulua itsestänne sähköpostitse: posti[ät]edome.net. Kuvittelisin, että esim. elokuvan, television ja viestinnän opiskelijoille tästä olisi opinnollistakin hyötyä.
Tärkeä huomio: Joku ehkä kysyy, jotta Nelinpelin jätkäthän tekevät myös videoita. Eivätkö ne riitä? Vastaus: Nelinpelin jätkät tekevät omaa juttuaan. Helsingissä, enemmänkin harrastusmielessä. Mutta meikähän on Tampereella ja tekee eri juttuja, eri tavalla. Käytännössä meitä on siis kaksi videotiimiä – tai no, yksi tiimi ja sitten minä feat. satunnaiset vierailevat apurit.
-jok
Tämänpäiväinen uutinen videoarvosteluista
Kokeilemme Domessa vähän erilaisten pelijuttujen tekemistä. Nimittäin erimuotoisia videoartikkeleita ja arvosteluja. Ainakin alkuvaiheessa mennään yksinkertaisimman linjan mukaan, eli kokeillaan saitilla julkaistujen peliarvostelujen muokkausta videoarvostelujen muotoon. Ideoiden kipinöidessä linjaa laajennetaan ja videojuttuja kokeillaan kirjoittaa vähän erilaisiksikin.
Videoarvostelun tunnistaa etusivulta kansikuvasta, jossa on oheisenlainen Play-merkki. Arvostelut-sivulla nostokuvissa Play on kuvan oikeassa reunassa huomattavasti suurempana.
Tähän perusvaroitus:
Domen viiden pennin videotuotantoja -sarjassa kokeillaan videomuotoisten juttujentekemistä eri muodoissa, tiukan kotikutoisesti, nollabudjetilla ja aikaa hukkaamatta.Toiset otot? Viimeisen päälle editointi? Nah. Valitettavasti käytettävissä ei olemyöskäään nättejä tv-naamoja, vaan joudutte tyytymään niihin, jotka toimistolla nytsattuvat kääntymään jasaadaan höynäytettyä kameran eteen. Videojutuista ei (luojan kiitos, kuulenhuokauksen) tule ydinsisältöä,mutta katsotaan jos keksimme joskus hyviäkin ja helposti toteutettavia ideoita.Tai löydämme edustuskelpoisempia juontajia.
Samalla myös harjoitellaan greenscreen-kuvauksia ja -editointia, ja katsellaan miten idearintamalla eri suunnilta kipinöineet ideat ottavat tulta. Ja jo saatuun palautteeseen vastauksia: tyyppi pysyy ruudussa, mutta tyyppi voi vaihtua. Ääniä yritän tuunata selvemmiksi, mutta sopivan kaulusmikin puuttuessa paljoa ei pysty parantamaan.
Toivon mukaan jatkossa kuitenkin aina video videolta paremmin.
Kokeilemme Domessa vähän erilaisten pelijuttujen tekemistä. Nimittäin erimuotoisia videoartikkeleita ja arvosteluja. Ainakin alkuvaiheessa mennään yksinkertaisimman linjan mukaan, eli kokeillaan saitilla julkaistujen peliarvostelujen muokkausta videoarvostelujen muotoon. Ideoiden kipinöidessä linjaa laajennetaan ja videojuttuja kokeillaan kirjoittaa vähän erilaisiksikin.
Rocksmith! Vapise! Sillä suomalainen GuitarBots-peli saapuu haastamaan ison rahan musapelit lähes samanlaisella, silti niin kovin omannäköisellä konseptillaan. GuitarBots näet lähestyy aihetta nettiselaimen kautta ja toimii PC:llä sekä Macilla. Mutta musisointi on sitä itseään ja kun kitaraa soitetaan, niin se on ihan oikea kitara.
GuitarBotsissa on jotakuinkin hämmentävän kuuloinen taustatarina, mutta tärkein juju on kuitenkin se oikean kitaran soittaminen. Tai jos ei osaa entuudestaan soittaa, niin kitaransoiton opettelu.
Kuka muistaa pelin nimeltään Populous? Pari kättä nousee. Kuka on pelannut? Toinen niistäkin laskeutuu. Niinpä, vuodesta 1989 on pitkä, pitkä aika. Mutta kerrataanpa. Kyseessähän on legendaarisen Bullfrog-studion luoma upea toimintastrategia, joka käytännössä loi koko jumalapelien genren. Se oli myös yksi ensimmäisistä peleistä, joissa pelaaja ei niinkään ohjannut mitään hahmoja vaan itse pelimaailmaa, pienten digikansalaisten kuljeskellessa ja suorittaessa jumalansa antamia komentoja ihan itse, parhaan kykynsä mukaan.
Kimmo Kaunela tykkää tehdä digitaalista taidetta. Hän on myös kova Remedyn, Alan Waken ja Twin Peaksin fani. Eihän tästä yhtälöstä voi syntyä kuin jotain upeaa.
Kimmo on julkaissut DeviantArt-sivustolla oman tulkintansa Alan Waken alkukohtauksessa tärkeää osaa näytelleestä kahvilasta, The Dinerista. Kaikki objektit ja tekstuurit on tehty itse niin, että näkemys luo katsojien ruuduille Kimmon näköisen vision monille tutusta pelipaikasta.
Tekijä: Ubisoft Montreal Julkaisija: Ubisoft Testattu: PlayStation 3, Xbox 360 Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360 Tulossa: PC, Wii U Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä) Pelin kotisivu: http://assassinscreed.ubi.com/ac3 Arvostelija: Miikka Lehtonen
Minne menet, Ezio? Oho. Niin, enää ei seikkaile Ezio, emmekä ole renessanssipalatsien loisteessa tai Istanbulin minareettien varjossa. Assassin’s Creed -sarjan kolmas osa tekee ison loikan niin ajassa kuin paikassa, sillä nyt seikkailemmekin Yhdysvaltain vapaussodan kahakoissa. Millainen uusi peli on? Entä onko siinä jäljellä aiempien pelien kulttuurihistoriallisturismisävytteisiä fiilareita, jotka innostavat pelaajan tutkimaan Google Earthillä pelien tapahtumapaikkoja tai matkustamaan sinne kamera kaulassa?
Assassin’s Creed III:n PC-versiota odotellessa jatkamme pelin uumeniin sukeltelua. Tällä kertaa vuorossa on pelin suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavien herrojen haastateluja: käsikirjoittaja Matt Turner ja tehtäväohjaaja Philippe Bergeron.
Matt Turner vastasi AC3:n merellisen ulottuvuuden suunnittelusta, kun taas Philippe on se mies, joka on päättänyt että näin se homma menee – nyt menet pitkin kattoja, nyt seuraat tuota tyyppiä ja oho nyt tuli vihuja niskaan. Eli hän on.. Tadaa! Tehtäväohjaaja!
Black Ops II takoo täysillä hittilistojen ykkössijoilla – ja sen kunniaksi tarjoilemme myös ripauksen CoD-hyvää lukijoillemmekin. Kyllä, jotkut teistä vihaavat ajatustakin. Mutta moni tykkääkin. Mutta vihaa tai tykkää, skabaan saa osallistua – voihan vihaajakin juoda ironisesti kahviaan Black Ops 2 -kupista. Mustana.
Videoarvostelun tunnistaa etusivulta kansikuvasta, jossa on oheisenlainen Play-merkki. Arvostelut-sivulla nostokuvissa Play on kuvan oikeassa reunassa huomattavasti suurempana.
Tekijä: Ubisoft Montreal
