Erwin Rommel on muuten oivallinen matkaopas. Hänen johdollaan reippaalle maailmanmatkaajalle tulevat tutuksi muun muassa Pohjois-Italian vuoristot, Ranska vuonna 1940, Pohjois-Afrikan aavikot sekä kaunis Normandia. Leevi Rantala osallistui kiertomatkalle Field Commander: Rommel –pakettimatkalla.
Juuri tällä millisekunnilla, tällä uutisen julkaisuhetkellä, käynnistyy EA:n mittava Battlefield 4 -ensiesittely. Ja kuten kuvasta näkyy, paikalla on myös lokaali agenttimme. Päivän ja huomisen mittaan luvassa on sekä tutustumista peliin, haastatteluja, esittelyjä ja ehkä myös ihan kunnon hands on -pelaamista. Huomenna sen tiedämme. Raporttia luvassa! Pysykää Bäfä-kanavalla!
Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan tsekkaamaan Domea jossain vaiheessa – joten käyttäkää kommenttilaatikkoa, jos Te haluatte minun kiinnittävän erityisesti huomiota johonkin pelin aihepiiriin tai kysyvän jotain pelin devaajilta.
Otan toiveet ja kysymyksenne huomioon parhaani mukaan.
Tv, jok
Eric Hartin kävi taas mätkintäleirillä ja teki selvää jälkeä koko länsirannikosta. Ainakin niin olisi kiva kuvitella. Ja kävipä hän myös koemätkimässä Darkstalkersia.
Eric Hartin kävi taas mätkintäleirillä ja teki selvää jälkeä koko länsirannikosta. Ainakin niin olisi kiva kuvitella. Ja kävipä hän myös koemätkimässä Darkstalkersia.
Nyt kuulkaas! Ankkalinna kutsuu, sillä Capcom julkaisee 80-luvulla rakastetun NES-konsolin Duck Tales –tasoloikkapelin uusmuotisena HD-versiona. Kasibittiajasta muistuttaa toivon mukaan pelattavuus, kun HD- Roope ja veljenpojat etsivät viittä legendaarista aarretta ympäri maailmaa.
WayForward-studion peli sisältää alkuperäisteoksen sisältöjen ohessa myös uuden Roope Ankka –museon ja Roopen rahasäiliön, missä pelaaja voi uiskennella pelin aikana keräämässään rahassa. Pelin visuaalinen toteutus tuntuisi oleman kivalla tavalla sekoitus historiaa ja nykypäivää, sillä taustat on toteutettu 3D:nä, kun taas hahmot pompiskelevat 2D:nä.
Domessa tällä kertaa muuuuun muassaaaa:
Kanadalaisen koulun opettajat ja kaupungin asukkaat ovat heränneet karuun todellisuuteen. Eli siihen, että videopeleihin on mahdollista luoda karttoja todellisista paikoista. Ja räiskintäpelissä voidaan mellastaa jopa oman lähikoulun käytävillä.
Counter-Strike-räiskeestä on toki rakennettu monta kohua vuosien mittaan. Välillä se on ollut terroristien käyttöön kehitetty koulutusväline ja peliin tehtyjä tosimaailman karttoja on tulkittu monet kerrat terroristi-iskujen suunnitteluvälineiksi. Tällä kertaa ei menty ihan niin pitkälle, mutta paikalliset olivat kuitenkin tohkeissaan oman rakkaan koulunsa digitaalisesta mallinnuksesta räiskintäpeliksi.
Tässä kohtaa täytyy pyytää vähän anteeksi Janne Mikolalta. Kehuin että ”tämän demo vaikutti ihan kivalta” ja tyrkytin Jannelle F1 Race Stars –pelin arvostelukappaleen. Totanoin. Näemmä se ei ollut ihan niin kiva kuin mitä olin pintaraapaisulla kokenut.
BioShock Infinite saapuu kauppoihin huomenna. Sen kunniaksi tarjoilemme uutena skabana vähän Infiniteä Bioshokkia, josta voit voittaa ihan oikean Elizabethin sulostuttamaan elämääsi!
Elizabethin kaveriksi saatat saada myös pelin ja paidan!
Osallistu skabaan täällä:Voita oma Elizabeth! Ja paita! Pelikin!
Muita Domen kilpailuja:
Call of Duty 2 oli aikoinaan yksi eSport-skenen pääpeleistä. Ei ole enää, ei. Liigat ja sponsorit ovat siirtyneet uusien pelien pariin, eikä CoDismilla mene hyvin muutenkaan eSkenessä. Niinpä tsekkiläinen Qwerty Gaming –yhteisö järjesti viime viikonloppuna retrohenkisen turnauksen, jossa pelattiin hyvinkin mahdollisesti maailmanhistorian viimeinen Call of Duty 2 –ammattilaisturnaus.
6000 euron palkintopottia saapui tavoittelemaan 30 joukkuetta. Koska CoD2:ta ei ole pelattu enää ikiaikoihin yhtikäs missään, oli turnaus kaikille varmasti hauska tapa muistella menneitä ilman sen suurempia paineita.
Viimeviikkoinen uutisemme Suomen elektronisen urheilun liitto ry:n oli kaikesta päätellen vain pintaraapaisu SEUL ry:n ja sitä kautta laajemmin suomalaisen eSportsin tämänhetkiseen myllerrykseen. Keskusteluista ja kommenteista päätellen kurssi on yhä korjattavissa, vaikka kokonaiskuvaa sekoittavatkin toisiaan epäluuloilla ruokkivat kommentoijat, joilla ei ole käsitystä todellisen maailman järjestötoiminnasta tai tapahtumien järjestämisestä.
Onneksi myrskyn keskellä olevat ovat osanneet ottaa tilanteen rauhallisemmin ja kommentoineet niukasti, mutta asiaa. Uusimmat puheenvuorot kertovat sekä SEUL ry:n että liittohallituksesta eronneen Petri ”Procyon” Hämälän näkökulmia.
Nörttidigikulttuurin uusi lipunkantaja on tänään keskuudessamme. Skrolli-lehti. Kun nykypäivän tietokonelehdet karkaavat aina vain kauemmas asian ytimestä, niistä kiinnostavista laitteista, asioista ja lukujutuista, niin bittiharrastajat kaipasivat jotain 80- ja 90-luvun henkeen tehtyä omaa lehteään. Vapaaehtoisvoimin, lähes plusmiinusnolla-budjetilla rakennettu Skrolli on katunörttien lehti toisille katunörteille, mutta kuitenkin sopivassa määrin ammattimaisella ja kunnianhimoisella asenteella.
Syksyllä 2012 täyteen vauhtiin yltäneen projektin tavoitteena on luoda julkaisu, joka keskittyy etenkin tietotekniikkaan liittyvään tee-se-itse-kulttuuriin.
Eric Hartin kokeili Hori Fighting Stick Mini 3 –ohjainta taistelupelien pelaamiseen. PlayStation 3 lauloi suloista mustelmalauluaan, kun Erich I pisti pätkien. Miten homma sujui?
Richard Garriott, aka Lord British, nousi taas komeasti parrasvaloihin uuden roolipeliprojektinsa myötä. Herra on myös käynyt laukomassa erikoisia totuuksia pelien tekemisestä yleensä.
Garriott näet toteaa, että ”useimmat pelisuunnittelijat ovat surkeita.”
”Enkä väitä, että olisin itse yhtään sen loistavampi.”
Tero Lehtiniemi suuntasi Kreikan mytologioiden uumeniin, taas kerran. Kratos tulee, Kratos mättää – mutta jäikö Ascensionin jälkeen enää mitään jäljelle seuraavaa peliä varten? Siinäpä se kysymys.
Ja taas ollaan jännän äärellä, kun ihmettelemme pelialan kiemuroita. Pieni brittipelitalo Stainless Games keräsi taannoin 625 143 taalaa Kickstarterin kautta Carmageddon-pelisarjan palauttamiseksi henkiin. Alkuperäisenkin Carmageddonin tehnyt tiimi oli käyttänyt paljon pätäkkää pelisarjan oikeuksien ostamiseksi takaisin itselleen, ja rahoituksella aiottiin tehdä Carmageddon Reincarnation –peli PC:lle.
Panokset ovat siitä kovasti koventuneet. Stainless näet sai 3,5 miljoonan dollarin riskirahoituksen yhtiön eräältä osakkaalta uuden Carmageddonin tekemiseksi myös seuraavan sukupolven konsoleille, eli PS4:lle ja Xbox mikälie720:lle.
Lopunperän tarinat on sarjakuva, jolla on Historia. Siitä piti tulla alkujaan hieno seikkailupeli, mutta toisin kävi, eivätkä peliteollisuuden tuulet nostattaneet erikoista projektia todeksi, vaikka esimerkiksi sopimus Nintendon kanssa oli jo lähellä.
Lopulta Lopunperä kuitenkin muuttui todeksi. Sarjakuvan muodossa. Lopunperän tarinat -sarjasta on julkaistu jo kolme albumia, ja niin pelin alkuperäinen suunnittelija kuin sarjakuvankin tekijä Miha Rinne on tänään Tampere Kuplii -sarjakuvatapahtumassa kertomassa niin pelin kuin sarjakuvan historiasta. Luvassa saattaa olla tiukkaa tilitystä pelialasta ja tarinoita mitä kulissien takana tapahtuu.
BioShock Infinite laskeutuu keskuuteemme ensi viikolla. Sitä ennen – kolmas ja viimeinen osa pelin ennakkojutuista, jossa JOK suuntaa tällä kertaa myös toimintaseikkailun toiminnallisemman ja räiskinällisemmän osion pariin.
Tero Lehtiniemi tykkää harrastaa kaikenlaista epäsovinnaista. Kuten mafiajopeja. Joskus nekään eivät kuitenkaan maita.
BioShock Infinite alkaa hiljalleen. Viisi ensimmäistä pelituntia menevät lähinnä intron merkeissä. Ja enimmäkseen putkessa. Putkesta voi toki astella useinkin sivuun ja tutkimaan asioita vapaammin, mutta laajemmilta alueilta edettiin ainakin testatessa vain tietyn oven kautta, minkä jälkeen edessä oli taas tiukemmin paketoitua tarinankerrontaa räiskyvällä toiminnalla höystettynä.
Siitä kuitenkin kiitos, että avoimemmilla alueilla on riittävästi tilaa ja pelaajalle annetaan vapaat kädet kaiken tutkimiseen. Mikä tietysti kannattaa, käteen voi aina jäädä jotain kätevää. Mutta suoraviivaisesta toiminnastakin tykkäävät pääsevät tietysti lanaamaan eteenpäin pyssy kuumana. Tarinan skippaavat menettävät kuitenkin valtavan paljon pelin lumouksesta ja tarinan säikeistä.
Juho Anttila ei oikein perustanut StarCraft 2 –pelistä, kun sen arvostelunakki hänelle aikoinaan lankesi. Mutta niinhän siinä kävi… Peli vei mennessään ja Heart of the Swarmin saapuessa mies oli jo käsi pystyssä tivaamassa testikappaletta itselleen.