Assassin’s Creed III teki ainakin kaksi asiaa harvinaisen oikein. Siinä unohdettiin täysin Revelationsin skeida tower defence -kattosodinta – ja laitettiin tilalle meritaisteluja ja aavoja meriä. Ja voi kuulkaa pojat, tytöt, androgyynit ja muut olennot, voi että siitä tykättiin. Vaikka Ubisoftillakin arveltiin, että tämä merihomma tuntuisi toimivan ihan hyvin, niin arvostelujen merihommaylistys yllätti heidätkin. Ihan hyvä juttu, sillä Ubilla oli jo pistetty rattaat pyörimään huomattavasti meripainotteisemman pelin parissa, ja siitähän syntyi Assassin’s Creed IV: Black Flag.
EA:n operatiivinen johtaja Peter Moore kertoi viime viikolla Gamescom-messuilla, ettei EA enää julkaise offline-pelejä. Nyttemmin Moore on täsmennellyt sanomisiaan yhtiön blogissa.
Peter Mooren lausunto sai ihmiset kummastelemaan. Mooren offline-maininta EA:n julkaisuista sai ihmiset luulemaan muun muassa, että pelit vaativat tulevaisuudessa jatkuvan nettiyhteyden. Mies täsmensi blogissaan, että pelit tarvitsevat nettiyhteyttä muuan muassa päivityksiin, saavutuksiin, tilastojen jakoon sekä sosiaaliseen pelaamiseen.
EA:n operatiivinen johtaja Peter Moore kertoi viime viikolla Gamescom-messuilla, ettei EA enää julkaise offline-pelejä. Nyttemmin Moore on täsmennellyt sanomisiaan yhtiön blogissa.
Peter Mooren lausunto sai ihmiset kummastelemaan. Mooren offline-maininta EA:n julkaisuista sai ihmiset luulemaan muun muassa, että pelit vaativat tulevaisuudessa jatkuvan nettiyhteyden. Mies täsmensi blogissaan, että pelit tarvitsevat nettiyhteyttä muuan muassa päivityksiin, saavutuksiin, tilastojen jakoon sekä sosiaaliseen pelaamiseen.
Suuri seikkailupelifani Martin Eiser haastatteli Gamescomissa Revolution Softwaren Charles Ceciliä genren uudesta noususta sekä seuraavasta Broken Sword -pelistä.
Pienkustantamo FOBOS on saanut valmiiksi ja kauppakuntoon teoksen eräästä kaikkien aikojen suurimmasta pelisarjasta. Näet Grand Theft Autosta. Grand Theft Auton tarina: bandiittien nousu ja uho on kattava näkemys koko pelisarjan historiaan, ihan sieltä kaikkien aikojen kauimmaisista tiedonripauksista nykypäivään saakka.
Pienkustantamo FOBOS on saanut valmiiksi ja kauppakuntoon teoksen eräästä kaikkien aikojen suurimmasta pelisarjasta. Näet Grand Theft Autosta. Grand Theft Auton tarina: bandiittien nousu ja uho on kattava näkemys koko pelisarjan historiaan, ihan sieltä kaikkien aikojen kauimmaisista tiedonripauksista nykypäivään saakka.
Demoscene-taustaisen Starbreeze Studiosin historia on ollut ailahteleva. Muutamien hyvien tuotosten vastapainona firma on suoltanut ulos muun muassa katastrofaalisen Syndicate-räiskinnän. Firman tuorein tuotos on Xbox Live Summer of Arcaden startannut Brothers: A Tale of Two Sons.
Nimettömään maailmaan sijoittuvan Brothersin päähenkilöinä toimii, kuinkas sattuikaan, kaksi veljestä. Pojilla ei mene hyvin: äiti kuoli ja isäkin on kuolemansairas. Kylänvanhimmalla on kuitenkin ratkaisu: legendaarinen elämän vesi, joka veljesten on haettava luonnollisesti haettava.
Demoscene-taustaisen Starbreeze Studiosin historia on ollut ailahteleva. Muutamien hyvien tuotosten vastapainona firma on suoltanut ulos muun muassa katastrofaalisen Syndicate-räiskinnän. Firman tuorein tuotos on Xbox Live Summer of Arcaden startannut Brothers: A Tale of Two Sons.
Nimettömään maailmaan sijoittuvan Brothersin päähenkilöinä toimii, kuinkas sattuikaan, kaksi veljestä. Pojilla ei mene hyvin: äiti kuoli ja isäkin on kuolemansairas. Kylänvanhimmalla on kuitenkin ratkaisu: legendaarinen elämän vesi, joka veljesten on haettava luonnollisesti haettava.
Tänään – kuten eilen, edellispäivänä ja koko viikonlopun – aikani meni tehokkaasti kahden ässän parissa: Spelunkyn ja SaltyBetin. Aloitetaan Spelunkystä.
Spelunkyhän on Derek Yun muinainen PC-ilmaispeli, jossa pieni pikseliseikkailija laskeutuu satunnaisesti luotujen luolastojen syvyyksiin aarteiden kuvat silmissään kiiluen. Ensin jumitin usean vuoden ajan tätä ilmaisversiota, sitten vuoden verran Xbox 360 –uusintaversiota ja nyt sitten uusintaversion PC-versiota.
Spelunky on mitä ihanteellisin peli koneen ääressä rötväämiseen. Yksi rundi kestää minun taidoillani vain kymmenisen minuuttia ja satunnaisuus pitää huolen siitä, että pelin aikana ehtii nähdä yhtä jos toistakin. Vaikeustaso on edelleen aivan käsittämättömän korkealla, joskin hauskasti vaikeustaso tuntuu olevan lähinnä pelaajan korvien välissä. Jos pelaisi fiksusti, varoisi askeleitaan, katsoisi, mihin hyppää eikä ryöstäisi niitä pirun kultaisia patsaita, pelaaminen olisi varmaankin ihan helppoa. Mutta eihän niin nyt voi pelata! Aivan samoin kuin Super Mariossa kuuluu pelata juoksunappi pohjassa, niin tehdään myös Spelunkyn kaivosleveleissä. Nehän ovat ihan nauruhelppoja ja oikea peli alkaa vasta viidakosta ja … nyt kuolin taas. Perkele.
Spelunkyn kylkiäiseksi sopii mainiosti viimeisten viikkojen aikana koko Internetin valloittanut SaltyBet, tai Salty’s Dream Cast Casino, kuten sen koko nimi kuuluu. Idea, kuten kaikissa erinomaisissa ideoissa aina, on mitä yksinkertaisin: MUGEN-tappelupelimoottoriin on ladattu tuhansia pelaajien tekemiä hahmoja kamalista MS Paint –animeista Street Fighter –kopioihin ja koko ruudun täyttäviin Mike Tysoneihin saakka. Tekoäly pelaa sitten näiden välillä matseja 24 tuntia vuorokaudessa ja pelaajat voivat katsomisen ohella lyödä vetoa ottelun lopputuloksesta virtuaalirahalla.
Osa pelin charmista on siinä, että hahmot ovat puhdasta hulluutta ja idiotismia, mutta myös vaihtelevasti aivan päin helvettiä tehtyjä. Jokaista täydellisesti pelaavaa tappaja-AI:ta kohti pelistä löytyy hirvittävä määrä suttuprötöjä, jotka matsin alkaessa leijuvat hitaasti pelikentältä ulos tai seisovat koko pelin ajan nurkassa lataamassa laseriaan. On aina hauska arvuutella sitä, mitä seuraavassa matsissa onkaan tulossa.
Millään ei ole mitään väliä, koska raha ei ole oikeaa, eikä pelissä ole täten oikeasti mitään panosta, mutta jotenkin jäin vain totaalisesti koukkuun MS Paintilla piirrettyjen Krusty the Clownien ja loputtomien Dragonball Z –viritelmien vääntöihin. Enkä ole yksin: kaveri toisensa jälkeen on vaahtoamisestani kiinnostuneena ensin kokeillut ja sitten jäänyt päiväkausiksi jumiin pelin ääreen. Luoja meitä varjelkoon.
Tänään – kuten eilen, edellispäivänä ja koko viikonlopun – aikani meni tehokkaasti kahden ässän parissa: Spelunkyn ja SaltyBetin. Aloitetaan Spelunkystä.
Spelunkyhän on Derek Yun muinainen PC-ilmaispeli, jossa pieni pikseliseikkailija laskeutuu satunnaisesti luotujen luolastojen syvyyksiin aarteiden kuvat silmissään kiiluen. Ensin jumitin usean vuoden ajan tätä ilmaisversiota, sitten vuoden verran Xbox 360 –uusintaversiota ja nyt sitten uusintaversion PC-versiota.
Spelunky on mitä ihanteellisin peli koneen ääressä rötväämiseen. Yksi rundi kestää minun taidoillani vain kymmenisen minuuttia ja satunnaisuus pitää huolen siitä, että pelin aikana ehtii nähdä yhtä jos toistakin. Vaikeustaso on edelleen aivan käsittämättömän korkealla, joskin hauskasti vaikeustaso tuntuu olevan lähinnä pelaajan korvien välissä. Jos pelaisi fiksusti, varoisi askeleitaan, katsoisi, mihin hyppää eikä ryöstäisi niitä pirun kultaisia patsaita, pelaaminen olisi varmaankin ihan helppoa. Mutta eihän niin nyt voi pelata! Aivan samoin kuin Super Mariossa kuuluu pelata juoksunappi pohjassa, niin tehdään myös Spelunkyn kaivosleveleissä. Nehän ovat ihan nauruhelppoja ja oikea peli alkaa vasta viidakosta ja … nyt kuolin taas. Perkele.
Spelunkyn kylkiäiseksi sopii mainiosti viimeisten viikkojen aikana koko Internetin valloittanut SaltyBet, tai Salty’s Dream Cast Casino, kuten sen koko nimi kuuluu. Idea, kuten kaikissa erinomaisissa ideoissa aina, on mitä yksinkertaisin: MUGEN-tappelupelimoottoriin on ladattu tuhansia pelaajien tekemiä hahmoja kamalista MS Paint –animeista Street Fighter –kopioihin ja koko ruudun täyttäviin Mike Tysoneihin saakka. Tekoäly pelaa sitten näiden välillä matseja 24 tuntia vuorokaudessa ja pelaajat voivat katsomisen ohella lyödä vetoa ottelun lopputuloksesta virtuaalirahalla.
Osa pelin charmista on siinä, että hahmot ovat puhdasta hulluutta ja idiotismia, mutta myös vaihtelevasti aivan päin helvettiä tehtyjä. Jokaista täydellisesti pelaavaa tappaja-AI:ta kohti pelistä löytyy hirvittävä määrä suttuprötöjä, jotka matsin alkaessa leijuvat hitaasti pelikentältä ulos tai seisovat koko pelin ajan nurkassa lataamassa laseriaan. On aina hauska arvuutella sitä, mitä seuraavassa matsissa onkaan tulossa.
Millään ei ole mitään väliä, koska raha ei ole oikeaa, eikä pelissä ole täten oikeasti mitään panosta, mutta jotenkin jäin vain totaalisesti koukkuun MS Paintilla piirrettyjen Krusty the Clownien ja loputtomien Dragonball Z –viritelmien vääntöihin. Enkä ole yksin: kaveri toisensa jälkeen on vaahtoamisestani kiinnostuneena ensin kokeillut ja sitten jäänyt päiväkausiksi jumiin pelin ääreen. Luoja meitä varjelkoon.
Gamereactorilla oli oma koppinsa Gamescomissa Kölnissä. Fanit pääsivät pelailemaan siellä retropelejä, seuraamaan ohjelmien nauhoitusta, ja saivatpa nämä mukaansa myös lehdenkin.
Marvel Studiosin avaruusseikkailu Guardians of the Galaxyssa nähdään tunnettuja näyttelijöitä aina Benicio del Torosta Glenn Closeen. Mukana on myös vähemmän tunnettuja nimiä, kuten The Walking Deadin Merle Dixonia esittävä Michael Rooker.
Marvel Studiosin avaruusseikkailu Guardians of the Galaxyssa nähdään tunnettuja näyttelijöitä aina Benicio del Torosta Glenn Closeen. Mukana on myös vähemmän tunnettuja nimiä, kuten The Walking Deadin Merle Dixonia esittävä Michael Rooker.
Onhan sitä jo pitkä tovi odotettukin, mutta pian on Lost Planet 3:n aika. Muutamaan kertaan lykätty science fiction –toimintapeli on vaikuttanut aiempien kokeilujen perusteella edeltäjäänsä kiinnostavammalta teokselta, ja ensi perjantaina nähdään miten homma toimii käytännössä. Ei tosin ihan täysin lupaavalta vaikuta, kun esimerkiksi IGN antoi sille vaivaiset 62/100 pistettä.
