Pelejä striimaava OnLive-palvelu herätti ensin lähinnä epäilyksiä, mutta ilmeisesti se toimii oikeasti ainakin siellä, missä palvelua yleensäkin pystyy käyttämään. Suosio ei kuitenkaan ole ollut aivan halutun kaltainen, sillä firmassa käy tällä hetkellä melkoinen myrsky. Yli puolet työntekijöistä on nimittäin saanut kenkää.
Nyt kun yhä useampi peli on (onneksi) pelattavissa padilla, ovat Suuret Yleisöt alkaneet kaivata myös Steamilta jonkinlaista TV-tukea. Sellainen on onneksi tulossa, kun tarkoitusta varta vasten tehty Big Picture -tila saapuu betaan aivan näinä viikkoina.
Yhä realistisemmiksi muuttuvat pelit herättävät tunteita, provosoivat ja venyttävät rajoja. Omelettia ei tehdä rikkomatta munia, pahoittelen tuplamerkitystä, joten välillä joku myös provosoituu peliväkivallan edessä. Nyt niin kävi Gears of War: Judgementia kirjoittavalle Tom Bissellille.
Kaikki verkkoroolipelejä pelanneet varmasti tietävät tilanteen, jossa pelin aloittaminen menee mönkään kun valitsee vahingossa väärän palvelimen. Kaverit ovat muualla, palvelin on liian tukkoinen tai täynnä vaikkapa palvelimen yleisen keskustelun omaavia venäläisiä. Guild Wars 2:n tekijät ovat tiedostaneet ongelman ja tarjoavat siihen ratkaisun.
Toisen päivän viimeinen peli oli muuten suomalaista tekoa. En tainnutkaan mainita siitä kunnolla eilen, kun napautin lyhykäistä rapparia hotellissa kohti päivällistä kiirehtiessäni. Pienen Shiver-studion harrasteprojektina alkanut seikkailupeli on asetelmaltaan herkullinen, sillä päähenkilö on itsensä Sielunvihollisen poika, jolle saatana opettaa pahuuden asioita. Kukapa epäilisi viatonta pikkupoikaa kummallisista ja selittämättömistä kuolemantapauksista. Julma, mielikuvituksellinen ja kiinnostava peli. Kovin positiivinen yllätys.
GamesComin kolmas päivä on omalta osaltani onneksi jo se viimeinen. Valtaisa pelitapahtuma on ollut pääasiassa tapaamisia toisensa perään bisnes-alueen rauhallisessa viileydessä. Viileydessä, se on ihana sana, sillä ulkona lämpötila hivottelee kolmeakymmentä. Oma hotellini on lähellä messuja, Rein-joen keskustanpuolella, mutta jo lyhyt vartin mittainen kävely messujen ja hotellin välillä nostaa hien pintaan. Tosin osasyyllinen tähän lienee se selässä oleva painava kamerareppu.
Toisen päivän merkkitapaus oli helposti Total War: Rome II. Eeppistä menoa.
Pohjanoteeraukseksi voisi puolestaan sanoa Take 2:n Borderlands 2 -graffitia. Värikäs kutsu graffititapahtumaan tuli jo ennen messuja, mutta ensimmäisen kerran graffititapahtumaa etsiessäni en edes huomannut sitä. Toisella yrittämällä sitten tajusin, että se epämääräinen juttu parkkipaikan kupeessa oli se ”tapahtuma”. Kaiuttimesta soi kovalla volalla paskaa musaa, kaksi hemmoa maalaa vanerille ja… Aha, siinä se siis oli. Eipä siinä voinut muutakaan kuin suunnata kuluttajapuolelle tsekkaamaan mitä vielä tutkimattomasta hallinpäädystä löytää. Ihmisiä, tungosta ja valtavia jonoja pelisessioihin ainakin. Myös hauskasti pukeutuneita ihmisiä, siis ihan messuvieraita, pelaajia. Ja hämmentävän kovaäänistä yleisönhuudatusta, kun porukalle heiteltiin t-paitoja. Enpä ole moista mekastusta Suomessa koskaan nähnyt.
Perjantai oli loppujen lopuksi messujen löysin päivä, sillä päivän aikatauluun oli sovitettu vain neljä virallista tapaamista, joiden välissä oli sen verran aikaa että ehdin myös vähän kuljeskella ja piipahtaa satunnaisempien firmojen standeilla hieromassa tuttavuutta tai moikkaamassa tuttuja. Hyvä näin, sillä kyllähän mehut alkavat olla vähemmässä näin kolmannen päivän mittaan.
Näiden gallerioiden kuvia ei ole käsitelty tai rajailtu mitenkään, matkaminiläppäri ei ole järin kätevä kuvankäsittelyssä. Järkevämpää reportaasia, pelikohtaisia juttuja ja kunnon kuvasettejä luvassa kunhan tästä palaan kotimaahan ja tokenen.
Kirjeenvaihtajanne Kölnistä päättää tämän tähän.
JOK
ps. kuvia galleriassa, jonka blogia pääsivulta lukevat löytävät klikkaamalla otsikkoa tai Lue lisää-nappia.
Toisen päivän viimeinen peli oli muuten suomalaista tekoa. En tainnutkaan mainita siitä kunnolla eilen, kun napautin lyhykäistä rapparia hotellissa kohti päivällistä kiirehtiessäni. Pienen Shiver-studion harrasteprojektina alkanut seikkailupeli on asetelmaltaan herkullinen, sillä päähenkilö on itsensä Sielunvihollisen poika, jolle saatana opettaa pahuuden asioita. Kukapa epäilisi viatonta pikkupoikaa kummallisista ja selittämättömistä kuolemantapauksista. Julma, mielikuvituksellinen ja kiinnostava peli. Kovin positiivinen yllätys.
GamesComin kolmas päivä on omalta osaltani onneksi jo se viimeinen. Valtaisa pelitapahtuma on ollut pääasiassa tapaamisia toisensa perään bisnes-alueen rauhallisessa viileydessä. Viileydessä, se on ihana sana, sillä ulkona lämpötila hivottelee kolmeakymmentä. Oma hotellini on lähellä messuja, Rein-joen keskustanpuolella, mutta jo lyhyt vartin mittainen kävely messujen ja hotellin välillä nostaa hien pintaan. Tosin osasyyllinen tähän lienee se selässä oleva painava kamerareppu.
Toisen päivän merkkitapaus oli helposti Total War: Rome II. Eeppistä menoa.
Pohjanoteeraukseksi voisi puolestaan sanoa Take 2:n Borderlands 2 -graffitia. Värikäs kutsu graffititapahtumaan tuli jo ennen messuja, mutta ensimmäisen kerran graffititapahtumaa etsiessäni en edes huomannut sitä. Toisella yrittämällä sitten tajusin, että se epämääräinen juttu parkkipaikan kupeessa oli se ”tapahtuma”. Kaiuttimesta soi kovalla volalla paskaa musaa, kaksi hemmoa maalaa vanerille ja… Aha, siinä se siis oli. Eipä siinä voinut muutakaan kuin suunnata kuluttajapuolelle tsekkaamaan mitä vielä tutkimattomasta hallinpäädystä löytää. Ihmisiä, tungosta ja valtavia jonoja pelisessioihin ainakin. Myös hauskasti pukeutuneita ihmisiä, siis ihan messuvieraita, pelaajia. Ja hämmentävän kovaäänistä yleisönhuudatusta, kun porukalle heiteltiin t-paitoja. Enpä ole moista mekastusta Suomessa koskaan nähnyt.
Perjantai oli loppujen lopuksi messujen löysin päivä, sillä päivän aikatauluun oli sovitettu vain neljä virallista tapaamista, joiden välissä oli sen verran aikaa että ehdin myös vähän kuljeskella ja piipahtaa satunnaisempien firmojen standeilla hieromassa tuttavuutta tai moikkaamassa tuttuja. Hyvä näin, sillä kyllähän mehut alkavat olla vähemmässä näin kolmannen päivän mittaan.
Näiden gallerioiden kuvia ei ole käsitelty tai rajailtu mitenkään, matkaminiläppäri ei ole järin kätevä kuvankäsittelyssä. Järkevämpää reportaasia, pelikohtaisia juttuja ja kunnon kuvasettejä luvassa kunhan tästä palaan kotimaahan ja tokenen.
Kirjeenvaihtajanne Kölnistä päättää tämän tähän.
JOK
ps. kuvia galleriassa, jonka blogia pääsivulta lukevat löytävät klikkaamalla otsikkoa tai Lue lisää-nappia.
Double Fine on vuosien varrella totuttanut meidät siihen, että tekivät he mitä tahansa, he eivät tee sitä ihan tyypillisten kaavojen mukaan. Eivätkä tee nytkään, sillä vaikka Iron Brigade voi paperilla kuulostaa aika perinteiseltä, kokemuksena se on puhdasta Double Fineä.
Otetaan annos tower defenceä, heitetään mukaan vähän tavallista erikoisempi aihepiiri ja reippaasti loottihuorausta. Maustetaan neljän pelaajan co-opilla ja kaikilla konsoliversion päivityksillä. Tuloksena on pelin paras mahdollinen versio.
Periaatteessa mainioita pelejä tehtailleen Obsidian Entertainmentin pelit ovat perinteisesti kärsineet kahdesta asiasta: bugisuudesta ja siitä, että niistä on jouduttu leikkaamaan sisältöä pois ennen julkaisu. Erityisen surullisenkuuluisa tapaus on Knights of the Old Republic II, jota ei alkuperäisessä muodossaan voinut edes kutsua täydeksi pelikokemukseksi. Fallout-sarjalle kunniaa tehnyt New Vegas ei kärsinyt ongelmista aivan samoissa määrin, mutta melkoisesti sitäkin leikattiin. Innokkaat modaajat ovat kuitenkin kaivaneet myös New Vegasin lisäsisällön esille ja tuoneet sen saataville.
Assassin’s Creed -sarjan luovan johtajan paikan Patrick Desiletsiltä napannut Alex Hutchinson on Kölnissä pidettävillä Gamescom-messuilla antanut mielipiteensä pelijournalismista. Tarkemmin ottaen pelijournalistien harrastamasta piilorasismista. Hutchinson ei kuitenkaan syytä pelijournoja ns. maahanmuuttokriittisyydestä, vaan syytösten taustalla on aivan toisenlaisnen syy.
Sanovatko nimet Supreme Commander ja Total Annihilation mitään? Luulisi sanovan, onhan kyseessä kuitenkin RTS-pelaamisen klassikkoduo! Nyt tuloillaan olisi peli, joka ottaa niiden perusidean – suuren mittakaavan – ja vie sen kirjaimellisesti maailmanlaajuiselle tasolle.
The Behemothin Castle Crashers oli Xbox Live Arcade -ajan ensimmäisiä todellisia hittejä. Veikellä sarjakuvagrafiikalla varustettu mätkintäpeli myi hillittömän hyvin ja keräsi paljon faneja. Ja siitä lähtien onkin toivottu PC-versiota. Kauan se kesti, mutta vihdoin tapahtuu.
Thatgamecompanyn Journey oli enemmän kokemus kuin peli. Nimensä mukaan matka, jossa tärkeämpää oli kokea tunnelma kuin ratkoa ongelmia. Vaikka lopputulos olikin onnistunut, kulissien takana kaikki ei mennyt putkeen. Kehitysprojektina Journey oli kaikkea muuta kuin onnistunut.
World of Warcraftin pelaajamäärä saattaa olla laskussa, mutta noin kymmenellä miljoonalla pelaajallakin sitä voinee vielä kutsua suhteellisen elinvoimaiseksi peliksi. Massiiviroolipelin vieminen alunperin vitsinä alkaneiden Pandarenien kotiseuduille on herättänyt monissa kyyniköissä hymähdyksiä, mutta suhteellisen nättejä maisemia on joka tapauksessa luvassa. Näin sanoo muun muassa Blizzardin ulos päästämä tuorein traileri.
Christopher Nolan on saanut vuosien saatossa runsaasti kehuja niin uransa alkuaikojen trillereistä kuin Batman-trilogiastaan. Kaikki eivät kuitenkaan suutele miehen jalkoja.
Allekirjoittaneen kaltaisille ihmisille, joille urheilu tarkoittaa vähintään tunnin mittaista suoritusta jossa keho kuormittuu ja syke on tasaisesti vähintään 150, on pelaamisen väittäminen urheiluksi melko vaikeaa. Kaltaisistani uppiniskoista huolimatta e-sportsit elävät erityisesti itäisessä Euroopassa ja Koillis-Aasiassa melkoista nousukautta, ja League of Legendsin tehneen Riot Gamesin perustajiin lukeutuvalla Brandon Beckillä onkin oma visionsa lajin tulevaisuudesta.
X-Men-elokuvien sarja jatkuu ensi kesänä, kun parhaillaan kuvattava The Wolverine saa ensi-iltansa. Ohjaaja James Mangold on paljastanut, mitkä elokuvat hänellä on mielessään mutanttiseikkailua tehdessään.
