Viime päivinä verkossa on kiertänyt huhuja siitä, että TT Gamesin mitä mainioimmat Lego-pelit jatkuisivat ensi vuonna J.R.R. Tolkienin Hobitin maisemissa. Huhut ovat vähemmän yllättäen nyt myös osoittautuneet paikkansapitäviksi. Bilbo kumppaneineen matkustaa legoisalle vuorelle ensi vuonna.
Jos yhteisörahoitusmenestystä voidaan pitää mittarina siitä, mitä pelaajat tahtovat, voidaan perustellusti todeta, että avaruuslentelylle on nyt tilausta. Wing Commander -mies Chris Robertsin Star Citizen on nimittäin jättänyt ajat sitten taaksensa kaikki aiemmat yhteisörahoitusennätykset, eikä pelaajien kiimalle näy loppua.
Domen taannoinen avustajahaku onnistui hämmästyttävän hyvin, jopa niinkin että JOK on ihan helisemässä kaikkien niiden uusien nimien ja yllättävän juttutulvan kanssa. Hupsistalallaa. Ja tavoite kun oli, että jos löytyisi edes pari heeboa.
Ensimmäisenä uusien tyyppien joukosta viralliseen apinalaatikkoon ehti Mats Kyyrö, pitkän linjan peliharrastaja, jolla on taustallaan myös kirjoituksellista historiaa ja musiikkimeininkejä. Mats muun muassa toimittaa omaa musiikkiblogiaan osoitteessa http://musiikkiblogi.info.
Mats löytyy nyt myös apinalaatikosta, jonka kirjoittajaesittely myös alla:
Mats aloitti peliuransa PC:llä Apogeen tasohyppelyjen parissa, joista erityisen lämpimästi ovat muistoissa Commander Keenin seikkailut. Sittemmin nurkissa on pyörinyt PC:n lisäksi konsoleita niin Segalta, Nintendolta kuin Sonyltakin. Rakkaimpiin genreihinsä Mats lukee hiippailu- ja roolipelit, ja erityisesti näiden yhdistelmät.
Ikuinen haaveilija, jolla kirjoitusharrastus ja pelaaminen ovat menneet käsi kädessä siitä päivästä kun sormet taipuivat ensimmäistä kertaa näppäimistölle, Mats pitää nykyään kynäänsä terässä kirjoittamalla juttuja Domelle. Muu vapaa-aika menee harrastaessa kirjojen, musiikin, vanhojen valokuvakameroiden ja ohjelmoinnin parissa.
Viisi tärkeää:
RoboCop (elokuva), The Elder Scrolls: Morrowind (peli), Polaroid SX-70 (kamera), Interpol – Turn on the Bright Lights (albumi), Starship Troopers (kirja)
Tervetulemas tiimiin!
Pornobisneksessä liikkuvat isot rahat, mutta aina rattoilulla ei rahoiksi lyödä.
Brian Fargon ja inXile Entertainmentin Wasteland 2:ta on odotettu pitkään ja hartaasti. Viime vuoden Kickstarter-menestyksiin kuulunut roolipeli on kokenut jo jokusen lykkäyksen Fargon tiimeineen hioessa sitä aivan priimakuntoon. Ja nyt tuntuisi vihdoin olevan valmista.
Huolimatta pikaisesta esiintymisestään Batman Beginsissä, Jack Gleeson tunnetaan parhaiten roolistaan kuningas Joffreyna Game of Thrones -tv-sarjassa. Lisää näkyviä rooleja tuskin on kuitenkaan jatkossa luvassa.
Marc Webbin ohjaaman The Amazing Spider-Man 2:n traileria on saatu odotella jo hyvä tovi. Elokuvasta nähtiin materiaalia jo San Diegon Comic-Conissa heinäkuussa, mutta nettiin ei ole vieläkään saapunut mitään virallista.
Viime aikoina pelaajien suosiota pelitestauksillaan kerännyt Conan O’Brien on tiuhaan tahtiin kokeillut uusia pelejä. Myös Jimmy Fallon on tehnyt omia peliaiheisia osuuksia Late Night with Jimmy Fallon -ohjelmassaan. Tällä kertaa mies innostui kokeilemaan tulevaa Xbox Onea.
Empire on julkaissut tammikuun 2014 numeronsa kansikuvan. Siinä poseeraavat Tranformers: Age of Extinctionin tähdet Mark Wahlbergista uudistuneeseen Optimus Primeen.
Domessa tällä muikealla viikolla mm:
On faneja ja sitten on FANEJA. Mies, joka maalasi moottoripyöräänsä 500 tunnin ajan Tolkien-kuosiin lukeutuu ehdottomasti jälkimmäisiin.
Oletko halunnut kokea Duke Nukem Foreverin loiston sellaisena miten se esiteltiin muinoin? Silloin kun peli esiteltiin suurelle yleisölle ja kaikki olivat aivan pähkinöitä? Silloin vuonna 2001 julkaisutssa trailerissa? No ihan varmasti! Niinhän me kaikki!
Kuluvan vuoden toukokuussa ilmestynyt Duke Nukem 3D:lle tehty Duke Nukem Forever -modi on ennen kaikkea upea, mutta nyt se on saanut myös lisäsisältöä.
Uusi konsolisukupolvi on saapunut. Sonyn neljäs olohuoneen kuningas voitti julkaisua edeltäneen mediasodan lähestulkoon suvereenisti, mutta kuinka jämptisti hype ja todellisuus kohtaavat kun palopuheet on puhuttu? Nelinpeli otti härkää sarvista ja asiasta selvää!
Nelinpelin jättitestissä syyniin joutuu paitsi uunituore PS4-konsoli, myös kaksi odotetuinta yksinoikeuspeliä (suomalaisen Resogunin ohella): Guerrillan tuorein räiskintäeepos Killzone: Shadow Fall sekä PS4-koodivelho Mark Cernyn valvovan silmän alla kehitetty vanhan koulukunnan tasoloikka Knack.
Rautamiehet: PlayStation 4
Videopelien tunnelman luomisessa on huomioitava kolme asiaa. Näitä ovat graafinen ulkoasu, äänimaailma ja musiikki. Myös tarinallinen tahditus on tärkeä elementti, mutta kaikista tärkein tahdittaja ja tunnelman luoja on silti musiikki. Tarinan, äänimaailman ja grafiikan voi aina ottaa pois, mutta musiikki pystyy luomaan tunnelmaa ja mielikuvia. Ilman musiikkia videopelit kumpuaisivat vain sielutonta kuvaa ja rohkenen väittää, etteivät videopelit olisi mitään ilman mukaansatempaavaa musiikkia. On siis sanomatta selvää, että musiikki on luonnollisesti myös pelejä arvostellessa yksi tärkeimmistä maininnan arvoisista asioista.
Nykypäivän uutuuspelejä arvostellessani olen kuitenkin useasti huomannut, etten muista mitään pelin musiikeista. En muista ainoatakaan melodiaa tai tunnetta, että olisin uponnut musiikin luomaan musikaaliseen maailmaan. Saatan muistaa vain musiikin tyylin. Esimerkkinä Assassin’s Creed 3:n pelikokemusta löyhästi tukeva orkestraalimusiikki ei jättänyt lainkaan muistijälkiä. Minne ovat kadonneet selvästi toisistaan erottuvat, yksilölliset hyvät pelimusiikit? Kuulemme kyllä joskus yksittäisiä loistavia biisejä, mutta yleisesti ottaen uusia videopelejä kiusaa musiikin geneerisyys.
Ajassa taaksepäin muistellessa voimme palata vaikkapa 8-bittisen Nintendon kultaiseen aikaan. Nostetaanpa esille vaikka Super Mario Bros. ja samalla koko pelisarja. Pelaajat muistavat Koji Kondon kuuluisan alkuperäisen Mario-tunnarin lisäksi monet muut pelisarjan kappaleet. Niitä ei ole pelkästään kourallinen – vaan kokonaisen teollisuushallin verran. Kyseisen aikakauden kappaleet ovat melodisesti muistettavia. Selkeät melodiat eivät tuoneet mukanaan pelkästään muistoja vaan toivat pelaajassa esille voimakkaita tuntemuksia.
Nintendo tietää pelimusiikkien tärkeyden, mutta kun peleistä otetaan pois lapsenomaisuus, voiko pelimusiikki olla persoonallista, selvästi tunnistettavaa ja ikimuistoista?
Todellakin voi olla. Nykypäivään palatessamme heitän loistavaksi esimerkiksi Michael McCannin säveltämän Deus Ex: Human Revolutionin soundtrackin. Pelin olisi voinut pilata helposti Call of Dutyjen kaltaisella persoonattomalla ja geneerisellä soundtrackilla, mutta McCann halusi herättää pelimaailman eloon. Pelaaja kuulee soundtrackin kautta sen mitä tekijät haluavat viestiä musiikillaan ja eri melodioilla pelimaailmasta, aikakaudesta ja eri tilanteista. McCann kuvailee käsinkosketeltavasti esimerkiksi ympäristöjä. Olemmeko furistisessa Detroitissa vai Shanghaissa? Kulkeeko päähenkilö kadulla ajatuksiinsa uppoutuneena, henkilökohtaisia ongelmiaan murehtien? Vai onko taivallus päättäväistä ja päämäärällistä? Korvat auki, sillä musiikki sen kertoo.
Kun puhutaan pelimusiikin välittämistä viesteistä, niin juuri niillä erottaa toisistaan geneerisen ja persoonallisen musiikin. Tämän takia muun muassa Deus Ex: Human Revolution, Spec Ops: The Line, Far Cry 3: Blood Dragon ja merirosvoteemainen Assassin’s Creed 4: Black Flag erottuvat joukosta. Mutta miksi nykyinen pelimusiikki on niin geneeristä? Puhtaasti siksi, ettei musiikilla haluta viestiä mitään. Ikään kuin säveltäjä olisi rutinoitunut työhönsä eikä viitsi erottaa pelistä ja sen maailmasta yksittäisiä teemoja selkeästi. Persoonattomuus tuntuu vaivaavan myös kehittäjiä, joka omalta osaltaan heijastuu selvästi säveltäjiin.
Niinpä Call of Dutyn kaltaiset pelit haluavat viestiä musiikillaan silkkaa mahtipontisuutta ja eeppisyyttä. Siinä samalla musiikin sanoma jää yksiulotteiseksi ja pinnalliseksi. Niiden geneerinen musiikki ei kuvaile maailmaa, tapahtumia tai tunteita. Vaikka Spec Ops: The Line onkin toiminnaltaan geneerinen sotapeli, niin se erottuu muista sotapeleistä sekä tarinallaan että ennen kaikkea soundtrackillaan. Toiminnan lomassa kuullaan muun muassa rockia, sinfonioita sekä konemusiikkia, eikä mitään biisiä kuulla kahta kertaa. Toki tarkat kappalevalinnat elävöittävät peliä, mutta tarkasti tehdyillä ja valituilla kappaleilla välitetään oikea tunnelma sekä viestitään mitä pelaajan pitää tuntea kyseisellä hetkellä. Tässä Spec Ops onnistui. Peli aiheutti itselleni valtavan tunnemyrskyn sen lyhyessä ajassa, jossa musiikilla oli todella suuri merkitys. Spec Opsin soundtrack pystyy kuvailemaan muun muassa sodan kauhua, epäonnistumista, epävarmuutta, takaa-ajoa ja etenemisen huumaa. Melodiat jäävät mieleen ja tempaavat mukaan oli tilanne mikä hyvänsä. Jos Spec Ops: The Line on pystynyt tähän, niin varmasti samaan pystyvät muutkin modernia sotaa käsittelevät räiskintäpelit.
Nykypäivän pelit sisältävät valitettavan harvoin todella hienoja soundtrackeja, mihin pelinkehittäjien tulisi kiinnittää huomiota. On myös muistettava, ettei säveltäjä itsessään ole mikään laadun tae, ei vaikka hän olisi Hans Zimmerin oppipoika. Pelimusiikki on taidetta siinä missä maalauksetkin, joiden pitää kertoa kuuntelijalle viesti. Viestin kertomiseksi musiikin teemat pitää olla myös eroteltu selkeästi. Musiikin tekemisen parista löytyy valtavasti työkaluja ja tekniikoita, joilla musiikkia voidaan elävöittää luoden tunneita ja muistettavuutta. Toisaalta, miksi meidän pitäisi tyytyä kalliisiin valkoisiin lakanoihin, kun voisimme sijoittaa rahamme halvempiin värikkäisiin lakanoihin? Ei pidäkään.
Indiepeleissäkin tämä osataan joskus muuta pelialaa paremmin.
Uudet laitejulkaisut ovat usein hankalia eikä ongelmiltakaan yleensä vältytä. Sama koskee myös uuden sukupolven pelikonsoleita. Uutisoimme jo aiemmin uusista PlayStation 4 -konsoleista, joista osa kieltäytyi kokonaan käynnistymästä. Nyt ongelmia on koettu myös Microsoft-leirissä.
Ah, Team Fortress 2! Pitkän linjan Heavy-pelaajana rakastan tietenkin palavasti kaikkia hommansa hyvin hoitavia Medicejä, joten tervehdin ilolla päivitystä, joka antaa heille kaikenlaisia uusia ja hauskoja työkaluja. Ja nyt niitä saa, koko rahalla!
TV5 esittää maanantai-illan elokuvana Land of the Lostin. Elokuva alkaa kanavalla kello 21.00 ja päättyy kello 23.00.
