Lucasfilm Ltd.:n alkuperäinen suunnitelma oli testata Star Wars -elokuvien 3D-päivitysten suosiota Pimeällä uhkalla tammikuussa ja lykätä sitten loput elokuvat vuoden välein elokuvateattereihin, jos katsojia piisaa. Nyt suunnitelmaa on hieman muutettu.
Ghost Rider: Koston henki ei päässyt alkuvuodesta Suomen elokuvateattereihin, mutta elokuva julkaistiin kesäkuussa DVD:nä ja Blu-ray:na. Valitettavasti nämä julkaisut eivät bonusmateriaaleja sisältäneet. Apuun kirmaa kuitenkin internet.
Hiljattain huhuttiin, että Ben Affleck olisi ehdolla Justice League -elokuvan ohjaajaksi. Nyt mies on ampunut huhut alas.
Pelasitko alkuperäistä Borderlandsia PC:llä, mutta petyit käännöksen ongelmiin? Odotatko jatko-osaa varautuneesti peläten pahinta: kökköä konsolikäännöstä? Huoli pois, Claptrap-robotti kertoo, ettei syytä moiseen ole. Claptrap nimittäin rakastaa PC:tä ja PC-pelaajia.
Star Trek
Videojysäyksessä viikkojen 33 ja 34 traileriantia isoista, pienistä ja erikoisista peleistä, kuten muun muassa…
Guild Wars 2:n headstart, eli ennakkovaraajien peliin pääsy, alkoi eilen. Ja niin alkoivat myös ongelmat. Niinpä Domen matkapäiväkirjan ensimmäisessä osassa päivitelläänkin MMO-julkaisujen kämäisyyttä, mutta ehdimmehän me toki ihastelemaan myös pelin hyviä puoliakin.
Eric Hartin on kaveri, jolle ei kenkkuilla. Muuten tulee pataan ja pahasti. Etenkin jos erehdyt haastamaan jätkälle Xbox Livessä Street Fighterissa. Mutta miten kävi, kun herra lähetettiin Hong Kongin yöhön?
Heikki Takala, Juho Anttila ja Kalle Laakso tarjoilevat meille näkemyksiään ja toisia mielipiteitä peleistä Lollipop Chainsaw, Spelunky ja Amazing Spider-Man. Olkaa hyvät!
Arvosteluihin lisätyt mielipiteet löydät varsinaisen peliarvostelun leipätekstin jälkeen.
Tätä hetkeä lukemattomat pelaajat ovat odotelleet kuin kuuta nousevaa. Betat on pelattu, odotukset odoteltu ja ennakkovarauskuponkeja puristeltu hikisissä käsissä. Mutta nyt H-hetki on koittanut: Guild Wars 2 on ilmestynyt.
Virallisestihan peli pyörähtää käyntiin ensi viikolla, mutta ennakkovaraajat pääsivät peliin jo tänä aamuna. Tai ainakin teoriassa, sillä käytännössähän MMO-julkaisut eivät ikinä toimi hirveän hyvin. Ja Guild Wars 2 vielä kehnommin.
Jokaisesta kielestä löytyy ilmaus, millä kuvataan tilannetta, jossa kannattaa harkita sanojaan ja tekojaan hyvin tarkkaan – tai saa päällensä jotain, mitä ei todellakaan halua. Sleeping Dogsin tapauksessa se jokin on Hong Kongin triadit.
Hong Kong on monella tapaa otollinen paikka hiekkalaatikkorymistelylle ja on ihme, että on kestänyt näin pitkään saada moinen peli. Vaan mitä siitä – täällä se nyt on.
Aikamme muoti-ilmiö Kickstarter tarjoaa vähän erikoisemmille ja vähemmän kaupallisille ideoille mahdollisuuden toteutua. Pelaavan yleisön itsensä rahoittamat teokset laajentavat tarjontaa ohi suurten yritysten varman päälle laskettujen rahastusten. Vai menikö se kuitenkaan ihan niin?
Indiepelit luonnollisesti ansaitsevat aina kaiken mahdollisen tuen. Niin myös Tero Lehtiniemen mielestä, aivan erityisesti kun kyseessä on sarjakuvamaisen kaunis toimintaroolipeli. Mutta millainen teos Dust: An Elysian Tail sitten onkaan…
Android-alustaa vaivaava massiivinen piratismi ei näytä lieventymisen merkkejä, eivätkä pelikehittäjätkään vaikuta kovin toiveikkailta tilanteen helpottumisesta. Google ei juuri vaikuta reagoivan piratismin ongelmiin, eivätkä pelijulkaisijatkaan pysty juuri vaikuttamaan asiaan. Suosituimpien pelien piraattiversioita kun jaellaan netissä niin aktiivisesti, ettei niitä ehdi kaikkia edes jäljittää.
Pelien aktiivisempi suojaaminen taas toisi toisenlaisia ongelmia.
Kauppisen matka tablet-maailmassa jatkuu. Nyt luvassa on tablet-käyttökokemuksia.
Kuten aiemmin mainittu, JOK päätti ottaa kissaa niskasta ja sukeltaa ihan kunnolla ottamaan selvää siitä, että onko tablet-tietureista mihinkään. Moni tykkää, moni käyttää – mutta olisiko niistä iloa minulle? Puhumattakaan siitä, että jos on aiemmin lähinnä leikkinyt sikahalvoilla viiden ja seitsemän tuuman kiinatableteilla, niin miten käy kun ottaa koekäyttöön kunnollisen laitteen?
Pyysin siis lainaan Android 4 -pohjaisen kymmentuumaisen Archos 101 -tabletin.
Uhittelin viimeksi, että teen Assemblyssä riskaabelin testin. Jätän miniläppärin majapaikaan ja kuljeskelen vain tabletin kera. Kuinka tablet-laitteella pärjää nörttihelvetissä?
Varsin kivastihan se sujui. Luonnollisestikaan tabletilla ei kirjoiteltu juttuja tai lähetelty valokuvia nettiin, mutta eipä omalla kahden assypäivän aikataululla moista olisi muutenkaan ehtinyt tehdä. Niinpä tabletin päätarkoitus oli tarjota tapahtuman aikana mobiili Facebook-kanava, surffailulauta, youtuubi-palvelin ja noin ylipäätään keino hakea tietoja demoryhmistä, ihmisistä ja niin edelleen. Esimerkiksi haastatteluun valmistautuessani selasin sekä tulostamiani taustatietoja että etsin vielä viime tipassa uusia lisätietoja tabletilla. Tällaiseen kevyeen tiedon pikahakuun ja sulattamiseen tablet olikin omiaan.
Tosin täytyy silti todeta, että monessa vaiheessa käpy oli kärytä, kun yritin kirjautua eri palveluihin tai syöttää tekstiä. Olkoonkin kiva kapasiteettinen multitouch-kosketusnäyttö, ei sillä kirjoiteta kuin satunnaisia FB-päivityksiä, joissa oikeinkirjoituksella ei ole väliä. Kehnonkin miniläppärin näppäimistö on ylivoimainen väline tällaiselle vanhan polven kirjoittajalle.
Tablet oli myös vallan kiva laite valokuvien katseluun. Olen usein etsinyt ja testaillut, että miten pystyisin kätevästi viemään vaikkapa lomakuvia piknikille kavereille näytettäväksi. PSP, DS, pikkutabletit ja niin edelleen – kaikenlaista on kokeiltu, mutta hyvä Android-tabletti oli lopultakin fiksu vekotin tähän tarkoitukseen. Iso näyttö, kuvien vieritys sormenhipaisulla ja isojenkin raakakuvien nopea vaihtuminen tehokkaalla tabletilla oli kätevää.
Archos selvisikin Assembly-nörttitestistä hyvällä 8/10-arvosanalla. Pikkuisista ärräpäistä huolimatta laite teki sen mitä kaipasinkin, ja ennen kaikkea se oli sekä kevyempi että kätevämpi kuin miniläppäri. Laitteen erittäin nopea herääminen torkkutilasta oli myös todella miellyttävä ominaisuus.
Kriitikkona täytyy kuitenkin miettiä asiaa myös käytännön kannalta. Jos olen hupi- tai työreissulla, niin yleensä minulla on repussa mukana kirja tai lehti luettavana. Miniläppäri on puolestaan ylivertainen laite, kun haluan chattailla tai ircata tuttujen kanssa junassa tai bussissa. Läppäri pyörittää myös oivallisesti elokuvia, jos haluan mieluummin katsella vain niitä. Puhumattakaan siitä, että jos haluan hyödyntää matka-aikaa vaikkapa kirjoittamiseen – kuten juuri nyt näitä sanoja Finnairin koneessa takoessani.
Mitä käyttöä tabletille sitten enää jää? Mitä järkeviä ja ennen kaikkea hyödyllisiä syitä on kuljettaa sellaista mukanaan? Minun kohdallani järkeviä ja perusteltuja syitä ei oikeastaan enää löydy. Tarvitsen enemmän laitetta, jolla voi luoda asioita, ei vain kuluttaa. Mutta jos toisaalta en missään nimessä halua tehdä reissatessa mitään hyödyllistä, vaan mieluummin vain pelaan tabletille ladattuja pelejä, katselen elokuvia tai tv-sarjoja taikka luen e-kirjoja tai e-sarjakuvia, niin tällöin tabletille on selkeitä perusteitakin.
Tablet-maailmaan tutustuminen jatkuu seuraavaksi Android-peli- ja ohjelmistotarjontaan tutustumisen merkeissä.
Pelien tekeminen on tätä nykyä sen verran suurta bisnestä, että yhden henkilön tai pikkutiimien tuhkimotarinat ovat harvinaista herkkua. Minecraftin ja erityisesti Notchin tarina kuitenkin on mainio esimerkki siitä, että poikkeukset ovat enemmän kuin mahdollisia. Nyt on aika päästää irti uusi yrittäjä.
Humble Hearts on käytännössä yhden miehen, Dean Dondrillin firma. Miehen monta vuotta työstämän Dust: An Elysian Tail -toimintaroolipelin piti alun perin ilmestyä Xbox 360:n Indie-kanavalla. Peli kuitenkin nappasi vuonna 2009 Microsoft Dream.Build.Play Challenge -kisan voiton, ja ansaitsi tällä tavoin itselleen ihan aidon Live Arcade -julkaisun. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, peli on viimein valmis ja on tuomion aika.
OnLive pysyy yhä otsikoissa, eikä ihme. Firma kun teki aivan äskettäin niin sanotut komentokeskukset, eli kiersi valtavat velkansa myymällä kaiken omaisuutensa uudelle firmalle ja jatkamalla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Talousanalyysi paljastaa, minkä luokan velat hommassaan jatkava toimari oli firmalleen hankkinut.
