Category Archives: Dome

Neil Gaimanin lupailema toinen Doctor Who -jakso ei ollut pelkkää puhetta, vaan se tulee televisioon ensi keväänä.

Lue koko juttu, Kommentit

Lue koko juttu

Lue koko juttu

Nettijulkaisubisnes on perinteisesti melko kuoppaista alaa. Kulissien takana sattuu ja tapahtuu jatkuvasti, eikä leipä ole useimmilla kovinkaan leveää. Jotkut saitit ovat toki vähän isompia kuin muut, mikä pistääkin miettimään mikä on IGN:n tulevaisuus. Saitti on näet myynnissä.

Mediajätti News Corporation on myymässä koko IGN Entertainment -verkostoaan, joka sisältää muun muassa sen kuuluisan IGN-pelisivuston sekä GameSpyn, TeamXboxin, Vault Networkin ja AskMenin. IGN julkaisi aiemmpin myös GameStats- ja FilePlanet-sivustoja, mutta ne on jo suljettu kannattamattomina.

Lue koko juttu, Kommentit

Nettijulkaisubisnes on perinteisesti melko kuoppaista alaa. Kulissien takana sattuu ja tapahtuu jatkuvasti, eikä leipä ole useimmilla kovinkaan leveää. Jotkut saitit ovat toki vähän isompia kuin muut, mikä pistääkin miettimään mikä on IGN:n tulevaisuus. Saitti on näet myynnissä.

Mediajätti News Corporation on myymässä koko IGN Entertainment -verkostoaan, joka sisältää muun muassa sen kuuluisan IGN-pelisivuston sekä GameSpyn, TeamXboxin, Vault Networkin ja AskMenin. IGN julkaisi aiemmpin myös GameStats- ja FilePlanet-sivustoja, mutta ne on jo suljettu kannattamattomina.

Lue koko juttu, Kommentit

Domen kolumnistivieraana The Real Men’s Playgroundin päätoimittaja Teemu Viemerö, joka puntaroi Kun jokin muuttuu, jokin puuttuu -tekstissään pelimaailman menoa, muuttumista ja mikä siinä oikein jääkään painamaan ihmisten mieltä.

Lue koko juttu

Kuten tarkkasilmäisimmät ovat varmasti huomanneet, World of Warcraftin tuorein lisälevy, Mists of Pandaria, on nyt arvosteltu. Rupeama ei ollut ihan nopea, mutta halusin tehdä työn huolellisesti ja tarkastella Pandariaa kaikista mahdollisista perspektiiveistä.

Näinhän se toki usein arvosteluissa menee, mutta nyt mukana oli hieman tavallista enemmän motivaatiota Cataclysmin muodossa. Näin jälkikäteen on toki enää mahdoton palata takaisin kahden vuoden taakse arvioimaan objektiivisesti senhetkisiä fiiliksiäni. Muistan pitäneeni Cataclysmistä kovasti ja tekihän se paljon oikein. Matka Outlandiin on todella sujuva ja mukava, instanssit ovat hyviä ja goblinit olivat tietenkin myös iloinen uudistus. Laadukas lisäri, siis. Mutta oliko se lopulta sittenkään peukun arvoinen?

Tätä olen pohtinut viime päivien ajan. Aikanaan uskoin, että oli. Mutta mitä sanoisin nyt kun tiedämme kaiken, mitä tiedämme? Vähäiset sisältöpäivitykset, yleinen suunnattomuus ja linjattomuus, sekä aivan liian pitkiksi venyneet raid-tierit? Enpä tiedä, olisiko. Tuskin. Pohdimme asiaa päätoimittaja Kauppisen kanssa pitkään ja hartaasti miettiessämme, mitä Mists of Pandarian kanssa tekisimme, sillä tietenkin sama uhka on senkin niskassa. Mistä me tiedämme, mitä Blizzard tulee pelillään tekemään seuraavan vuoden tai parin aikana? Lopulta palasimme takaisin siihen mantraan, jota usein arvosteluissa toistelemme: me arvostelemme sen pelin, joka meille toimitetaan.

Tulevaisuuden ennustaminen ja sen mukaan arvostelu on mahdotonta puuhaa, eikä johda pitkän päälle kuin ikävyyksiin. Ja sama pätee tietenkin kaikkiin muihinkin peleihin, joissa on jonkinlainen ajan myötä kehittyvä komponentti. Räiskintäpeli on julkaisukunnossaan mainio, mutta onko se sen jälkeen, kun pelaajat ovat löytäneet siitä kaikki exploitit? Tai jos kehittäjä menee konkurssiin kahden kuukauden päästä ja päivitykset lakkaavat? Moisia on mahdoton arvostelun piirissä pohtia. Ja niinpä me arvostelemme pelin siinä kunnossa kun se meille tullessaan on.

Ja tästä perspektiivistä tarkasteltuna Mists of Pandaria on mielestäni parasta World of Warcraftia ja ehkä parasta Blizzardiakin. Vaikuttaisi siltä, että aasialaiset vaikutteet ja kokonaan puhdas pöytä uuden loren, uusien hahmojen ja uusien tarinoiden kehittelyyn ovat inspiroineet Blizzardin väkeä suunnattomasti, sillä Mists of Pandaria näyttää, kuulostaa ja tuntuu aivan fantastiselta.

Moni on dissannut lisälevyä ennakkoon mitä ihmeellisemmistä syistä ja veikkaan, että moni tulee sitä ennakkoluulojensa avulla kritisoimaan myös meidän kommenttiosastossamme. Pandat ovat jostain syystä liian kauheita harrikoilla ajelevien goblinien, minotaurien, ihmissusien ja rap-lauluja lainaavien peikkojen täyttämässä pelissä. Tai ehkä joku on vain allerginen Pokémonille ja kaikille Pokémon-hiukkasia sisältäville tuotteille? Ja sitä paitsi pakkohan sen on olla paskaa, koska Diablo III:n oikean rahan huutokauppa ja Starcraft II:n lisälevyt ärsyttävät. Itse pelasin joitain satoja tunteja, enkä muista, milloin World of Warcraft on viimeksi näin kiinnostanut.

Siispä peukku.

Lue koko juttu, Kommentit

Jos pelisaitin etusivulla varoitetaan, että  ”this website contains graphic violence, foul language and references to alcohol use”, niin sehän tarkoittaa vain sitä että hiirikursori vilahtaa Enter-napille Felixiäkin nopeammin. Ja kun katsomme oheisen trailerin, niin kyllä siinä pieni pelaaja vakuuttuu entistäkin kivenkovemmin. Tässä on pelien peli!

Lue koko juttu, Kommentit

World of Warcraft on ehtinyt jo älyttömään ikään. Amerikassa juhlitaan aivan kohtapuoliin pelin kahdeksatta syntymäpäivää, eikä se Euroopassakaan ole enää kaukana. Miten näin vanha peli voi edes teoriassa pysyä tuoreena?

No, helpoiten tietenkin ammentamalla sisään uusia vaikutteita. Ja niin todellakin tekee pelin neljäs lisälevy, Mists of Pandaria, joka on monilla tavoilla parasta, mitä Blizzard on tehnyt.

Lue koko juttu, Kommentit

Lue koko juttu

Vaikka Bohemia iskikin kirveensä kiveen Carrier Commandin uusversiossa, on firman ArmA-sotapelisarja kovaa kamaa PC-pelaajien keskuudessa. Ja kun jokin iskee PC-kansaan oikein kunnolla, niin silloin sukelletaan pintaa syvemmälle .inien ja configgien salattuun maailmaan.

Ezzz postasi foorumille kattavan ohjeen ArmA II:n ja Operation Arrowheadin tuunaamiseen, mikä myötä syntyi myös pelisarjan faneille hyödyllinen jatkotwiikkailukeskustelu.

Lue koko juttu, Kommentit

Nyt keulii. Minecraftin jättisuosio on innostanut myös markkinointiyhteistyöhön, sillä Ubisoft julkaisee peliin Far Cry 3 -teemaisen kartta- ja tekstuuripaketin.

Karttapaketin myötä pelaajat voivat tutkailla Minecraftin maisemia Far Cry 3:n kieroutuneen linssin läpi. Kartta- ja tekstuuripaketin muutokset vaikuttavat koko Minecraft-maailmaan muokaten niin ympäristöjä, aseita ja työkaluja. Mukana on myös Far Cry 3:n hahmoja ja tapahtumapaikkoja.

Lue koko juttu, Kommentit

Domen kolumnistivieraana The Real Men’s Playgroundin Teemu Viemerö.

Pelit ovat olleet aina meille pelaajille tärkeitä. Pelit ovat varhaisina aikoina viihdyttäneet niin arcade-muodossa kuin myös Magnavox Odysseyn, ensimmäisen pelikonsolin ajoista lähtien. Jos videopelin matkaa voitaisiin ajatella kuljettuna aikana, lasken sen alkaneeksi Odysseysta ja sitä matkaa peliteollisuus on kulkenut jo 40 vuotta. On vaikea käsittää miten vanha käsite ’videopeli’ todellakin on ja jotkut Magnavoxia pelanneet ihmiset ovat jo täyttäneet 50 vuotta. Uskomatonta.

40 vuotta on kuitenkin aika, jossa tapahtuu vaikka mitä. Peliala on kokenut matkansa varrella jo mm. kaksi videopelilamaa, joka kertoo kuinka peliala on onnistunut kaksi kertaa melkein kadottamaan niinkin ison asian kuin olemassaolonsa. Nykyään se on lähes mahdotonta; pelialan myynnit kasvavat vuosi vuodelta ja vuonna 2010 se ohitti 60 miljardin dollarin vuosimyynnin.

Kuitenkin matkan varrella jotain on muuttunut. Tämmöinen vanha parta löytää itsensä helposti ja useasti ihmettelemässä muuttuneita asioita tai sitten vaan ikävöi kadonnutta. Peliala on kehittynyt huimasti eteenpäin, mutta jotkut asiat ovat unohtuneet ajan virtaan suuren ja mahtavan pelialan toimesta sekä kysynnästä johtuen, ja tuntuu kuin jotkut asiat olisi muuttuneet päälaelleen. Syy on kuitenkin luonnollinen – syy on ’kehityksessä’. Joihinkin näihin muuttuneihin asioihin mm. indie-peliala reagoi ja joskus hyvinkin voimakkaasti. Tämän takia on nähtävissä ikään kuin ilmiö; se mitä nykyinen peliala ei halua, muut tahot uusiokäyttävät vanhat ratkaisut.

Yksi näistä asioista, joissa peliala on mennyt eteenpäin huomattavasti ja päälaelleen on grafiikka. Prosessoritehot nousevat kokoajan ja sitä myöten koneiden suorituskyky pelaamista ajatellen, joka mahdollistaa aina parempaan ja parempaan grafiikkaan. Myös monissa ihmisissä on nähtävissä sitä piirrettä, että joskus vaatimus aina yhä parempaan grafiikkaan tuntuu menevän kaiken edelle. Yleisesti ottaen, kaikki ihmiset haluavat nähdä aina vain upeampaa grafiikkaa kun taas joillekin se ei ole pakollinen asia. Jotkut haluavat taas jotain omaperäisempää ja indie-peliala on kehittänyt siihen oman trendin – pikseligrafiikan, joka oli tuttua 80- ja 90-lukujen retropeleistä, ja mikä tekee siitä päälaelleen kääntyneen; Se mikä oli ennen pelialan gurujen käytössä, on jäänyt alan harrastajien käteen. Kovemman laadun peligrafiikan luonti on myös helvetin kallista, joka jää niiden käsiin joilla on rahaa sitä tehdä ja köyhimmät indie-tekijät ei siihen helpolla pysty… siksi on helpompi tarttua pikselin vääntöön.

Nykyään pikseligrafiikkaa tarjotaan indie-pelien parissa niin paljon, että alkaa menettää hohtonsa myös erilaisuuteen. Tottakai pikseligrafiikkaa aina halutaan nähdä peleissä, mutta se ei ole vaan enää mitään erikoista ja omaperäistä. Minecraft osasi hyödyntää sitä sekoittamalla 3D:hen, joka antoi kovempaa ponnetta retrotyylin grafiikan suosimiseen. Nyt sitä on joka puolella. Koko asia voidaan mieltää kaksiteräiseksi miekaksi.

Kun grafiikka on mennyt eteenpäin ja kehittyy, omaperäisyydessä ei voida sanoa oikein samaa. Peliala turvautuu luonnollisesti siihen mikä myy, ja tottakai – ilman sitä ei peliala selviytyisi ja uusi lama olisi käsillä jos kysyntään ei vastata. Tässä suhteessa suositaan tiettyjä genrejä ja tyylisuuntia enemmän kuin toisia.

Nykyään tuutista tulee jatkuvalla syötöllä erilaisia ensimmäisen persoonan räiskintöjä ja sotapelejä, jotka eivät tarjoa mitään uutta kuten myös kaikki on nähty kolmannen persoonan räiskintäpeleissäkin. Ainoa mikä näitä tuntuu uudistavan ja pitävän tuoreena on grafiikan parantuminen ja pelien tarinat, mutta silti ihmiset tuntuvat ostavan pelejä kuin häkää. Jos asiaa pysähtyy hetkeksi kukin miettimään, eikö olekin totta miten yksitoikkoista peli tarjonta todellisuudessa on ja miten helppo meitä on viihdyttää? Sama pätee muihinkin peligenreihin, kuten roolipeleihin. Moni RPG tuntuu rakentuvan hyvin yksinkertaiseen standardiin ja se on hahmon grindaukseen, mutta kun tarina, hahmot ja ympäristö vaihdetaan saadaan aina täysin uusi peli. Seuraakin kysymys, onko peliala todellakin ansainnut loppupeleissä rahansa?

Maailma tarvitsisi enemmän omaperäisyyttä ja uuden luomista, kuten esimerkiksi Playstation Portablen ”Loco Roco”, joka oli hyvin omaperäinen ja viehättävä peli grafiikkatyylistä pelattavuuteen asti. Minecraftistakaan ei sitä omaperäisyyttä puutu, joka olisi kaikkien syytä muistaa.

Mutta jos tiettyjä genrejä suositaan niin mitä genrejä sitten hyljeksitään? Erityisesti minkä maailma tuntuu unohtaneen lähes tyystin on point’n’click -seikkailupelit. Seikkailupelit olivat alkujaan todella suosittuja 80- ja 90-luvulla, kunnes pelien tekeminen ja kysyntä romahti. Jotkut ihmismielet janoavat näitä pelejä, mutta isot pelifirmat tuskin näitä tekevät ja yksi niitä tahkova voima oli LucasArts, joka on jättänyt jo seikkailupelileikin muille aikoja sitten.

(Toim. huom: Eriävä mielipide! Seikkailupelejä julkaistaan nykyään enemmän kuin koskaan! Kuten:Alter Ego (PC), Katherine (PS3, Xbox 360), Book of Unwritten Tales (PC), J.U.L.I.A (PC), Experience 112 (PC) ja Alpha Polaris (PC). Lisää arkistossa.)

Nykyään seikkailupelit mielletään enemmänkin tasohyppelyjen omaisina isoissa piireissä, kun taas point’n’clickit ovat jääneet pikkutekijöiden ja indie-tahojen käsiin. Esimerkiksi miten hienoa työtä Sierra tekikään muinoin Leisure Suit Larry -point’n’clickien parissa, on kaikki nyt valuneet viemäristä alas. Sierra lakkasi olemasta ja Vivendi raiskasi erityisesti viimeisen Larryn 3D-tasohyppelyseikkailuksi. Itkin itseni uneen sinä iltana. Onneksi sentään joku on tajunnut ja se on Telltale Games -pelitalo, joka on uskaltanut ottaa seikkailupeligenren sarvista kiinni ja pykäsi meille loistavan Back To The Future -episodipelin sekä nykyisin tehtailevat episodeja The Walking Dead -peliin. Niin sitä pitää, pojat ja tytöt!

Sivulta kuvatuista tasohyppelyistä pitää myös genrenä sanoa erikseen ettei niitäkään enää tehdä samalla volyymillä kuten ennen vanhaan ja sivulta kuvatut räiskinnät ovat etenkin unohtuneet. Tuntuu että aina kun näkee sivuperspektiivistä kuvatun tasohyppelyn, on se jotain outoa ja ihanaa, kun taas 80- ja 90-luvulla ne olivat tuttu juttu. Myös Jumala -pelit, ”tycoonit” ja simulaattorit ovat jääneet niiden suosituimpien genrejen alle. Kysyntä kun loppuu niin tässä suhteessa kaikki kaunis hiipuu, joka on suoraan sanottuna aivan perseestä. Loppupeleissä voimme syyttää vain itseämme.

Nämä olivat niitä muutamia asioita siinä pitkässä listassa, jotka armottomasti painavat omaa mieltäni, mutta mitkä muuttuneet asiat painavat SINUN mieltäsi? Kuinka monesti olemmekaan kuulleet ”Oi, niitä hyviä aikoja!” -lausahduksen, sillä en ole varmasti ainoa joka ei voi olla käyttämättä sitä tässäkään suhteessa.

Teemu Viemerö on The Real Men’s Playground -sivuston päätoimittaja, ”pelipaattinen peliturgi” ja ”maailman muokkaama kokovartalokyrpä, joka on opittunut vuosien saatossa vittuilun jalon taidon ja uskallusta sanoa mikä häntä risoo tai kiehtoo.” Kolumni on julkaistu alkujaan TRMP:ssä.

Lue koko juttu, Kommentit

Kotityöt. Tiskaaminen. Pyykinpesu. Imurointi. Rojujen kerääminen pois lattialta. Sarjakuvalehtien lajittelu. Kirjakasojen kerääminen pois sängyn viereltä. Ei ole helppoa nykyihmisen elämä. Kyllä ennen vanhaan kaikki oli paremmin, kun metsästäjä-keräilijät vain viettivät päivänsä ruokaa etsien ja sitten vähän illalla jatkettiin sukua.

Lue koko juttu, Kommentit

TV5 esittää illan elokuvana vuonna 2009 valmistuneen Public Enemiesin. Rikosdraama alkaa kanavalla kello 21.00 ja päättyy kello 23.55.

Lue koko juttu, Kommentit

Fireflyn lopettaminen ennen aikojaan on eräs scifi-sarjojen katkerimpia kämmejä, mutta ilmassa on jälleen toiveita sarjan palaamisesta aalloille – tällä kertaa animaatiomuodossa.

Lue koko juttu, Kommentit

Uusia Marvel-elokuvia ei ole luvassa ennen vappua 2013, joten suurimmat supersankarifanit joutuvat turvautumaan liikkuvan kuvan nälässään animaatioihin. Niitä on jo tarjolla pilvin pimein ja ensi vuonna luvassa on lisää.

Lue koko juttu, Kommentit

Nelinpeli vetää liikkuvat taakse, emo-tukan suoraksi ja ampaisee antamaan eläville kuolleille isän kädestä Resident Evil 6:ssa! Mielipiteitä jakanut RE6 jatkaa ristiriitaisuuksien herättelyä myös Nelinpelin karvaturrien keskuudessa, eli näkemyseroilta ei vältytä.

Toiset tykkää muhkummasta, sano.

Läpänheitto on tällä kertaa jopa alle Nelinpelin normitason, joten emme uskalla suositella tätä Mulkaisua heikkohermoisille, hyvän maun omaajille saati laatutietoisille.

Lue koko juttu, Kommentit

Uusi Masters of the Universe -elokuva on yksi Hollywoodin ikuisuusprojekteista, josta ei tunnu tulevan valmista sitten millään. Yritys on kuitenkin kova. Tuorein käänne Mattelin lelujen filmatisoinnissa on uuden käsikirjoittajan pestaaminen.

Lue koko juttu, Kommentit

Vanha kunnon Carmageddon. CARMAGEDDON! Peli, joka herätti pahaa mieltä Iso-Britannian parlamentissa saakka. Tai no, mikäpä peli ei parlamentin muinaisjäännöksiä kauhistuttaisi, mutta kyllä Carmageddon silti onnistui trollauksessaan upeasti. Peli, jossa kaahataan ja ajetaan jalankulkijoiden päälle! Hui!

Ei suotta klassikko.

Lue koko juttu, Kommentit

Hetkinen, eivätkö naiset siihen aikaan kuusta aina ratsasta, riippuliidä ja biletä holtittomasti? Eivätkö mainokset olekaan totta?

Lue koko juttu, Kommentit