Päivälleen 14 vuotta sitten, 9.9.1999, tapahtui ainakin yksi hieno juttu: Sega julkaisi Dreamcast-pelikonsolinsa. Jenkit ja Suomessa harmaatuonnin kautta omat koneensa hankkineet saivat tuolloin varaslähdön uuteen sukupolveen.
Category Archives: Dome
Paljastuiko J.J. Abramsin ohjaaman Star Wars -elokuvan nimi juuri?
Uusi viikko, uudet Star Wars -huhut. Tällä kertaa aiheena on J.J. Abramsin ohjaaman Episodi VII:n virallinen nimi.
Sir Patrick Stewart ja hääjuhlat pallomeressä!
Usko tai älä, The Walking Dead täyttää lokakuussa jo 10 vuotta
Uskokaa tai älkää, pian tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun The Walking Deadin ensimmäinen numero ilmestyi USA:ssa.
Natsizombien invaasio jatkuu jo tänä vuonna
Sniper Elite: Nazi Zombie Army oli Sniper Elite V2 -pelin itsenäinen sivupeli. Vaikka teos ei Domen Jukka O. Kauppisen mielestä ollut ihan niin hauska kuin nimi antaisi odottaa, tuli siitä kuitenkin pienimuotoinen hitti. Niinpä jatkoa on luvassa jo tänä vuonna.
PS Vita TV: Vitan pelejä ja mediaa televisiossa – toistaiseksi vain Japanissa
Sonyn äskettäin päättyneen lehdistötilaisuuden kovin anti nähtiin aivan tilaisuuden lopussa, jolloin firma julkisti uuden laitteen. Aluksi hämärältä vaikuttanut PlayStation Vita TV näyttäisi olevan Sonyn versio AppleTV:stä: katso leffoja ja TV-sarjoja, sekä pelaa Vita-pelejä televisiossa.
Dome Karukoski ohjaa kansainvälisen elokuvan Tom of Finlandista
Uusi Tom of Finland -elokuva on löytänyt ohjaajansa. Elämäkertaelokuvan ohjaa Napapiirin sankareista ja Leijonasydämestä tuttu Dome Karukoski.
World War Z on yhä käynnissä – palaako Brad Pitt taistelemaan zombeja vastaan?
Brad Pittin tähdittämä World War Z oli pitkä ja hankala tuotanto. Rehkiminen kuitenkin palkittiin, sillä elokuva keräsi teatterikierroksellaan lähes 540 miljoonan dollarin lipputulot.
Ufoja ja abduktioita: arvostelussa The Bureau: XCOM Declassified
Ufoja. Ihmiskunnan viimeinen puolustuslinja. The Bureau. Miikka Lehtonen päätti pelastaa ihmisyyden – ja lukemattomat takapuolet väkivaltaisilta luotauksilta. Kuinka kävi?
Wing Commander -miehen peliprojekti lähestyy 20 miljoonan haamurajaa
Jos pelien yhteisörahoitukselle halutaan etsiä esimerkkejä onnistumisesta, Wing Commander -pelien luojana tunnetun Chris Robertsin Star Citizen nousee eittämättä eturiviin. Tuleva avaruusseikkailu on kerännyt rahoitusta ensin Kickstarterissa ja myöhemmin omilla kotisivuillaan. Potti on kasvanut tasaisesti eikä rahan tulemiselle tunnu olevan loppua.
The Bureau: XCOM Declassified (PC, PS3, Xbox 360)
2K:n The Bureau: XCOM Declassified on kulkenut pitkän ja kivisen tien päästäkseen meidän pelaajien näytöille. Vuosien varrella peli on muuttanut muotoaan useaan kertaan, kun kehitystiimi on pohtinut, millaisen räiskintäpelin XCOMista saisi aikaan.
Tämän jälkeen ei toki ole mikään ihme, että jäljelle jää hieman skitsofreninen peli, joka ei itsekään oikein tiedä, mitä se on. Ja jos peli ei tiedä, miten pelaajan sitten pitäisi?
EA:lla työn alla lukuisia uusia nimikkeitä
Isoja pelifirmoja syytetään usein varman päälle pelaamisesta. Markkinoille pusketaan jatko-osaa toisensa perään, eikä riskejä uskalleta ottaa uusien nimikkeiden kanssa. Tämä näyttää pätevän myös EA:n, joka on kehittämässä tällä hetkellä jatko-osia muun muassa The Simsiin, Need for Speediin, Battlefieldiin ja FIFA:aan. Ainoa uusi julkistettu nimike EA:n listoilla on sinällään lupaavalta vaikuttava Titanfall.
MGS-seksikohu oli höpöä – Halo-kehittäjä loukkaantui silti tissihahmosta
Käännösvirheet, japanilainen tulkinta länsimaisesta seksikkyydestä ja medioiden halu myydä kohujuttuja hinnalla millä hyvänsä. Siinä ainekset, joista keitettiin viimeviikkoinen pelimaailman seksikohu, jota myös Domen Jukka O.Kauppinen käsitteli blogin puolella.
Ambrov X –avaruusroolipelin taustalla tunnettuja kirjailijoita
Scifin ystäville kiintoisia uutisia. Loreful-pelistudio työstää uutta science fiction –roolipeliä Ambrov X, joka pohjautuu tunnettujen Star Trek -kirjailijoiden luomaan Sime-Gen-kirjasarjaan. Loreful kerää rahoitusta Kickstarterin kautta. Varoja on kertynyt tähän mennessä noin 15 000 dollaria, mutta tavoite on puolessa miljoonassa.
Assassin’s Creed: Liberation tulossa myös isoille konsoleille?
Nyt on taas se aika vuodesta, kun uusi Assassin’s Creed on ovella. Tämä tarkoittaa myös sitä, että huhut erilaisten spin-offien ja muiden oheistuotteiden ympärillä käyvät kuumina. Jos verkkosalapoliisien löydöksiin on uskominen, yksi näistä oheisjulkaisuista tulee olemaan Assassin’s Creed: Liberation -pelin HD-versio.
Värikäs, jopa räikeä Thrustmaster GPX-padi sopii sekä auto- että beat ’em’up -peleihin
Kalle Laakso otti tuntumaa Thrustmasterin GPX LightBack Ferrari F1 Edition –peliohjaimeen – ja tykkäsi kokemastaan aika paljon. Vaikka ohjaimessa valuvika olikin.
Ouya-sotkut jatkuvat – Kickstarter pisti hämärän projektin jäihin
Missä Ouya, siellä hämärä kohu. Viime viikkoina on ihmetelty Ouyan Kickstarter-rahoituskampanjaa ja siihen osallistuvien pelien vähintäänkin hämäräperäisiä Kickstarter-keräyksiä. Ouyan Kickstarterissa onnistuneille yksinoikeusprojekteille lupaamaa lisärahoitusta tavoittelevien pelien tukijalistat nimittäin näyttävät kaikkea muuta kuin asiallisilta.
Thrustmaster GPX LightBack Ferrari F1 Edition – värikäs PC/Xbox-padi
Thrustmasterin nimi saa aikaan outoja väristyksiä. Hyvälaatuisilla HOTAS-lentosimulaattoriohjaimilla 90-luvun puolivälin aikoihin mainetta niittänyt Thrustmaster oli noihin aikoihin yksi parhaista laitevalmistajista. Laatu ja hinta kulkivat käsi kädessäja firma piti etenkin PC-pelaajat tyytyväisinä. Mutta vuosituhannen vaihteessa Thrustmasterin laatu kuin lehmän häntä.
Joskus hengähdystauot tekevät kuitenkin hyvää. Thrustmaster on miettinyt asioitaan uusiksi ja iskee nyt yllättävän kovaa. Yksi uusista aluevaltauksista on virallisen lisenssin Xbox 360 -ohjain GPX LightBack.
FPS voi toimia käsikonsolillakin! Arvostelussa Killzone Mercenary!
Tero Lehtiniemi tunnetaan iskevien sanojen miehenä, eikä herra anna hirveästi armoa paskoille käsikonsoliräiskinnöille. Niitä kun on vähän turhan paljon hyviin nähden. Killzone Mercenary saa äijältä kuitenkin harvinaisen tunnustuksen. Se on näet FPS, joka toimii mobiilissakin muodossa.
Mulkaisu: Lost Planet 3
Kuin varkain tutkan alta hiipinyt Lost Planet 3 tähtää vaikeaan saumaan: loppuvuoden peliryntäys on juuri käynnistymässä ja pienten piirien suosiota nauttivan Lost Planet -sarjan nuorin vesa on akuutin talloutumisvaaran edessä.
Lost Planet 3 ei kuitenkaan antaudu taistelutta. Kipakkaa toimintaa, upeita näköaloja, mukaansatempaavan tarinan ja tietysti isoja mechoja (bojoing!) sisältävä toimintajyristely on tuju paketti liipasinsormea kutittelevaa tykitystä, jota ei kannata ykskantaan sivuuttaa.
Tankeroenglanti on hyvää englantia
Hesarissa oli hyvä kolumni, kirjoittaja Riku Rantala. Paljon reissaavana se osui maaliinsa. Lukekaapa.
Lue juttu: Tankeroiden pilkka saa luvan loppua tähän.
Suurin osa kommenteista kiinnitti huomionsa Karhuvaaran kielitaitoon. Sitä pilkattiin tankeroenglanniksi, ja katsojat mainitsivat yhtenä tuntemuksenaan myötähäpeän.
Tämä on mielenkiintoinen ja varsin suomalainen ilmiö: ontuvana pidettyyn kielitaitoon liittyvä häpeän tunne.
Karhuvaaran kielitaidossahan ei ollut mitään moitittavaa: mies hoiti suoran lähetyksen sujuvasti vieraalla kielellä, vieläpä kohtalaisen hyvällä sanavarastolla. Aksentti oli toki suomalainen, niin kuin useimmilla 1960-luvulla kieliopintonsa aloittaneilla on.
Miksi naureskelemme suomalaiselle ralli- tai formulakuskienglannille, vaikka harva meistä ryhtyisi moukkamaisesti pilkkaamaan toisen ranskalaista aksenttia – skottilaisesta tai itälontoolaisesta puhumattakaan?
Niin. Tämä suomalaisten kielitaitoon liittyvä naureskelu, suoranainen pilkka, on kummallista. Etenkin, koska siinä dissataan törkeällä tavalla koko kansakuntaa. Asiasta, joka ei pidä paikkaansa.
Minä puhun rekkakuskienglantia. Ihan pokkana ja häpeilemättä. Joskus aikoinaan äänsin englantia hyvin, mutta pitkän käyttämättömyyden ajan jälkeen ääntäminen rapistui eikä ole koskaan korjaantunut. Tuntui nololta, kun kieltä joutui sitten käyttämään paljon puhelimessa ja naamakkain. Sitten tajusin. Ei sillä ole väliä. Tärkeintä on avata suunsa ja puhua. Jos viesti menee perille, mission accomplished.
Kaiken lisäksi… Oma rekkakuskienglantinikin on parempaa kuin useimpien muiden. Kehnohko suomalainen ääntäminen on englanninkielisille selkeämpää ja ymmärrettävämpää kuin hyvin, hyvin monesta muusta maasta tulevien puhe. Hyvin usein pressitapahtumissa näkee toimittajia, joiden englanninkielinen ulosanti on hyvinkin epäselvää, jopa alkeellista. Mutta siellä he vain viipottavat ja esittävät pelotta kysymyksiään. Ja saavat vastauksia!
Itsekin usein hämmästelen, että mitenkäs nuo natiivienglanninkieliset tai täydellistä oxfordia ääntävä venäläinen englanninkielenopettaja kehuu meikän kielitaitoa. Minähän puhun ihan paskasti. Mutta se on tätä suomalaista kehnoa itsetuntoa. Omaa osaamista mieluummin väheksytään kuin kehutaan. Kyse on perspektiivistä – ja ennen kaikkea uskaltamisesta. Uskaltamisesta avata oma turpavärkkinsä, että sanat tulevat vain ulos.
Jos halutaan väkisin verrata, niin esimerkiksi eteläisestä Euroopasta ja idemmästä tulevat toimittajat puhuvat usein huonompaa englantia kuin minä. Hitaasti, kamalalla ääntämyksellä, tankeroiden. Ei ranskalaistenkaan ääntäminen kovin kaunista ole. Mutta hei, vielä vaikeampaa on ymmärtää joitakin brittiläisiä murteita. Tai skotteja. Kun vastaan tulee ehtaa työläis-skottienglantia vääntävä kaveri, niin kyllä kuulkaa siinä suomipojan sisäinen tulkki tekee ylitöitä.
Ja silti, kaikista murre- ja ääntämisongelmita huolimatta, aina on tultu toimeen ja ymmärretty toisiamme. Niin me ulkkikset keskenämme kuin natiivi-englanninpuhujien kanssa.
Väite suomalaisten huonosta ääntämyksestä ja kielitaidosta on pelkkä typerä myytti, jolla jostain syystä yritetään painaa vain omaa itsetuntoa lokaan. Ja loppumetreilä, kuten HS:n kirjoittajakin toteaa, ei ole mitään väliä miten ääntää. Kunhan avaa suunsa.
Minähän käyn kohtuullisen paljon maailmalla työmatkoilla. Tapaan ihmisiä, teen haastatteluja, istutaan iltaa. Millään reissulla kielitaito ei ole ollut kellekään ongelma. Ei sille kaksimetriselle talibanilta näyttävälle italialaiselle, jonka puutteellinen englanninkielen sanavarasto teki yksinkertaisienkin asioiden sanomisesta vaikeaa. Ei sille todellista tankeroa vääntävälle espanjalaiselle, ei hauskasti murtaneelle venäläiselle. Italialainen ”adoptoi” minut perheeseensä. Espanjalainen totesi ”olet ensimmäinen tapaamani suomalainen ja ihan hyviä tyyppejähän te taidatte olla.” Ja niin edelleen. Juttu luistaa, kun vain avaa suunsa.
Ja samalla linjalla menen haastatteluissanikin. Kun avaa suunsa ja juttelee, niin siinä se salaisuus. En välitä ääntämykseni puutteista, vaan keskityn vain siihen että saan asiani ilmaistua ja juttua tulee sujuvasti. Jos keskustelukumppani ei ymmärrä, hän sanoo sen ja yritän tavata selkeämmin. Se ei ole noloa kummallekaan.
Joten, rakkaat ihmiset. Unohtakaa se ralli/rekkakuskienglannin pilkkaaminen. Se on todellisuudessa hyvää englantia. Vaikka tietäisikin ääntävänsä vähemmän täydellisesti, tärkeintä on mennä ja puhua. Jos se särähtää ulkopuolisten korvaan, se on heidän ongelmansa.
Kenellä tässä on oikeastaan ongelma? Sillä, joka juttelee huonommallakin kielitaidolla pelotta ja sujuvasti? Sillä, joka ei edes uskalla avata suutaan pelätessään, että joku tulee ja pilkkaa? Vai sillä, joka pilkkaa ja väheksyy sivusta toisten ääntämistä?
Kirjoittaja käy enemmän ja vähemmän säännöllisesti työmatkoilla maailmalla tapaamassa ja haastattelemassa ihmisiä. Kirjoittajan lähipiiriin sisältyy paljon ulkomaalaisia, joiden kanssa puhutaan englantia. Rekkakuskienglannistaan huolimatta kirjoittaja on tullut aina ymmärretyksi, eikä pelkää avata suutaan.
-jok