Sega oli 90-luvulla pahan kerran sekaisin. Firma oli pärjännyt hyvin 8-bittisellä aikakaudella ja nousi huikeaan voittotuuletukseen 16-bittisten konsolien myötä. Mutta Mega Driven menestys toi mukanaan myös sotkua ja hässlinkejä. Yhtiö eli myllerrysten keskellä, kun firma ei vain saanut konseptejaan kasaan ja työntekijät tulivat ja menivät niin, ettei henkilöstöhallintokaan enää pysynyt kärryillä tilanteesta. Sitten vielä Sega Saturn meni pieleen, niin monella tavalla.
Kaamean sotkuinen tilanne oli heijastunut pitkään jo Mega Driven sekavassa lisälaitevalikoimassa, kun Sega ei tuntunut osaavan päättää mihin suuntaan firman pitäisi tähdätä. Kun selkeää suuntaa ei ollut, niin sitten tehtiin kaikkea – ja samalla sekoitettiin kuluttajat.
