BioShock Infinite alkaa hiljalleen. Viisi ensimmäistä pelituntia menevät lähinnä intron merkeissä. Ja enimmäkseen putkessa. Putkesta voi toki astella useinkin sivuun ja tutkimaan asioita vapaammin, mutta laajemmilta alueilta edettiin ainakin testatessa vain tietyn oven kautta, minkä jälkeen edessä oli taas tiukemmin paketoitua tarinankerrontaa räiskyvällä toiminnalla höystettynä.
Siitä kuitenkin kiitos, että avoimemmilla alueilla on riittävästi tilaa ja pelaajalle annetaan vapaat kädet kaiken tutkimiseen. Mikä tietysti kannattaa, käteen voi aina jäädä jotain kätevää. Mutta suoraviivaisesta toiminnastakin tykkäävät pääsevät tietysti lanaamaan eteenpäin pyssy kuumana. Tarinan skippaavat menettävät kuitenkin valtavan paljon pelin lumouksesta ja tarinan säikeistä.