Muutaman vuoden takainen Far Cry 2 on klassinen esimerkki lievää yliarvostusta nauttivasta pelistä. Afrikan GTA:ksi ristitty moskiitonlätkimissimulaattori oli peli, jossa pelaajan teoilla ei juuri ollut merkitystä. Niitä harvoja omia ideoita ylikäytettiin rankasti (malarian sairastelu etunenässä), eikä esikuvien tai taustalla vaikuttavan markkinatutkimuksen merkitystä voinut olla havaitsematta.
Pitkään näytti siltä, että Far Cry 3 olisi samaa huttua. Peli, joka vastaanotetaan kohtalaisen hyvin, mutta joka ei lopulta herätä kenessäkään suuria tunteita. Peli, josta kaltaiseni syvää pelikokemusta arvostavan pelaajan ei missään nimessä sopisi olla innostunut. Ilman, että uskottavuus olisi jotain, mitä minulla oli vielä eilen. Vaan toisin kävi. Far Cry 3 löi täysin ällikällä.